maanantai 31. joulukuuta 2012

Joulunviettoa, osa 1: Nummijärvi

Tänä vuonna tulikin tavallista pitempi joulureissu, sillä olimme poissa kotoa reilun viikon: alkuun muutaman päivän Etelä-Pohjanmaalla  Nummijärvellä, ja sitten muutaman päivän Pohjois-Karjalassa Nurmeksessa.

Nummijärvellä näköjään teki taas päivien harmaus tepposet, kun kuvat ei oikein tahtoneet onnistua. Laitan tähän kuitenkin muutaman hauskimman.

Tessu-labbis ja lentävä lapinkoira jäällä
Mitähän lie Lupu nähnyt, kun noin järkyttyneeltä näyttää...
Köydenvetoa jee!

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Paras joululahja

Tämä joulu vetelee jo viimeistä pyhäpäiväänsä. Toivottavasti kaikki ovat päässeet nauttimaan joulunvietostaan yhtä onnellisina, kuin kuvan pieni lapinkoira. :)

maanantai 24. joulukuuta 2012

Joulutoivotukset

Kuvauslavasteena käyttämäni joulupukkipehmolelut ja tonttulakit uhkasivat mennä parempiin suihin, joten me toivottelemme nyt tunnelmallista joulua kaikille blogin lukijoille. :)


torstai 20. joulukuuta 2012

8 kuukauden kriisi jatkuu

Wiiman emäntä tuossa heitti ilmoille ajatuksen, että jos tässä Lupun pöhköilyssä olisi kyse murrosiän alkamisesta. Itsekin olin vähän sitä miettinyt, sillä urokset tosiaan testaavat rajojaan n. vuoden ikäisenä ja koittavat alkaa merkkailemaan sisällä. Mutta tässä on yksi asia mikä minua ihmetetyttää - en tietenkään ollut näkemässä, mutta koska molemmat pissat ilmestyivät keskelle mattoa, niin olen melko varma siitä, että Lupu teki nämä tyttötyylillä eikä jalkaa nostamalla. Jos sillä nyt on väliä? Mietin myös, että tuohon vuoden ikään on vielä pitkä matka, jos sekään nyt on oleellista.

Iltalenkillä Lupu oli eilen aivan mahdoton, sinkoili edessuntaa, koko ajan poimi jotain suuhunsa ja välillä taas maiskutteli keltaista lunta. Varmaan puolen minuutin välein (vai olisikohan viisitoista sekuntia paremmin sanottu) sai huutaa joko "ei" tai "irti". Tosin siitä täytyy Lupulle antaa kehut, että ensimmäistä kertaa "irti"-käsky tuntui menevän perille. 

Myös muiden koirien ohittaminen tuntui vaikeammalta. Jos sain Lupun huomion ohitustilanteessa kiinnitettyä namiin, niin sittenkin pomppiminen jatkui, tosin tällä kertaa minua vasten. Oikeanlaisen herkun löytäminen tuntuu kyllä olevan vaikeata - joko sillä ei saa Lupun huomiota ollenkaan, tai sitten se pöhkööntyy vallan. Lähimpänä sopivaa tuntuvat olevan nämä Well Donen riistanmakuiset pihvitikut, nappulatyylisillä taas ei ole mitään vaikutusta ja nakeista sekä makkaroista pieni koira pöhkööntyy täysin. 

Ehkä tässä tosiaan on kyse murkkuikäisestä koirasta. 

Tämän aamun lenkki meni vähän paremmin kuin eilisiltainen, mutta pakko silti valittaa jostakin - nimittäin joistakin ihmisistä. Samaa reittiä näytti hetkeä aikaisemmin kulkeneen joku tyyppi karkkipussin kanssa, sillä tasaisin välimatkoin maassa näkyi karkkipaperia. Voi huokaus, en voi ymmärtää mikä siinä omien roskien siivoamisessa (tai eihän niitä tarvitsisi siivota alkuunkaan, jos ei sotkisi) on niin vaikeata! Minua jotenkin myös jaksaa huvittaa jokakeväinen valitus lumen alta paljastuvista koirankakoista, kun sieltä oikeasti paljastuu niin paljon kaikkea muutakin, pahimmillaan ties mitä lääkepakkauksia jos oikein sopivaan paikkaan sattuu. 

Mutta se siitä aiheesta. Loppuun vielä pieni vertailukuva Lupusta neli- ja kahdeksankuisena. Hupaisasti se rontti vielä nukkuu (tai torkkuu, kuten tuossa yläkuvassa) samalla lailla kuin pienenäkin poikana. :)

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

8 kuukauden kriisi

Toissapäivänä Lupu täytti 8 kuukautta. Aikuistumista ilmassa? No ei.

Tänään Lupu on oikein kunnostautunut pissavahinkojen kanssa. Melkein heti lenkiltä palattuamme löytyi lammikko matolta. Kiikutin maton yläkertaan odottamaan pesua. Eipä tainnut mennä kuin puoli tuntia, kun sain jo seuraavan maton kiikuttaa yläkertaan. 

Maanantaina taas kävi pieni yhteentörmäys Lupun pään ja minun leukani välillä - olin kyykyssä ja pidin hetken Lupua kiinni, jottei se karkaisi takaterassille häiriköimään papan lumihommia, ja niinhän siinä kävi että Lupu pomppasi ylöspäin, sen päälaki osui lujaa leukaani ja yläetuhampaani iskeytyivät alahuuleeni. Onneksi ei mitään tikkejä tarvittu, vaikka verta tuli ja sattui ihan kiitettävästi. Ja toisaalta, onneksi Lupu ei tuossa ottanut itse osumaa. 

Minun piti laittaa tähän loppuun enemmänkin kuvia, mutta tuo päivien harmaus teki taas tepposet. Nämä pari kuvaa ovat muistaakseni itsenäisyyspäivältä.



lauantai 15. joulukuuta 2012

Ostoksia

Joulukuun Musti ja Mirri Express -mainoslehtisessä lukee seuraavanlaisesti:
Kun maha on kinkkua täynnä, leikitellään kuusen alla! 
Kuulostaako tämä teidänkin mielestä hiukka pahaenteiseltä? Lupu kiltti, ethän kuitenkaan varasta sitä joulukinkkua, äläkä myöskään kaada kuusta, joohan?

Viime aikoina on tullut tehtyä pari mainitsemisen arvoista koiramaista ostosta. Viimeinkin hommattiin koiraportti viime sunnuntaina, ja tänään kävin ostamassa Furminaattorin. 

Tuo koiraportti on peräisin kirpputorilta, maksoi peräti huimat 6 euroa. Muutamia osia siitä puuttui, joten saranan ja hakassysteemin hankkimisen jälkeen hintaa tuli portille noin kymmenen euroa. Sijoitimme portin niin, että Lupu ei nyt omin nokkineen pääse keittiöön. Keittiön tasoja on mielestäni todella vaikeaa pitää tavaroista puhtaana, ja sieltä Lupu onkin usein yksinollessaan varastellut ja tuhonnut kaikenlaista. 

Furminaattoria olen jo pidemmän aikaa harkinnut, ja nyt kun sitä edellämainitussa Musti ja Mirri Expressissä mainostettiin, niin pitihän sellainen käydä pois hakemassa. Kuten varmaan kaikki muutkin laitetta ensi kertaa kokeilleet, myös minä yllätyin että kuinka paljon sitä (alus)karvaa oikein lähtikään! Lupustakin Furminaattori oli ihan siedettävä laite, toisin kuin esimerkiksi kampa...

En muuten raaskinut heittää tuota irronnutta karvaa menemään - ajattelin, että sen voisi käyttää vaikka amigurumin tms käsityöjutun täytteenä. ;)


maanantai 10. joulukuuta 2012

Helsinki Winner 2012

Lauantaina kävin ensimmäistä kertaa elämässäni koiranäyttelyssä, Helsingin Messukeskuksessa olleessa Helsinki Winner 2012 -tapahtumassa. Lupu ei ollut reissussa mukana, vaan olin matkassa whippet-kasvattajan kanssa. Tuli siis samalla tutustuttua vähän toisenlaisiinkin haukkuihin. 

Koiranäyttelyseurani on kokenut näyttelyissä kävijä, joten sain kyllä hyvät selitykset siitä, että mitä missäkin kohdassa tapahtui. Joskus haluaisin Lupunkin käyttää jossain näyttelyssä, mutta sen isommalti minua ei näyttelytouhu välttämättä kiinnosta - kunhan nyt jonkun merkinnän ja arvostelun saisi Lupustakin. 

Oli jännä huomata, miten erilaisia eri koirarodut ovat keskenään - itse olen tottunut tuohon pieneen mölyapinaan, ja vinttikoirapuolella olikin sitten ihan hiljaista. Kun siirryin "omalle puolelleni" eli halliin, missä oli mm. lapinkoirat ja samojedit, äänitaso olikin sitten aivan toinen! Käytöskin oli aivan toisenlaista, en tajunnut ollenkaan miten paljon rauhallisempia koiria vinttikoirat ovat, joten vähän pelästyinkin sitä että apua, noinko kauniisti sitä pitää osata täällä käyttäytyä. Noh, pystykorvien kehissä ja kehien laidoilla olikin käytös sitten vähän toisenlaista. ;) 

Muutama ostoskin tarttui mukaan, oikeastaan noiden ostosten takia ylipäätään halusinkin tuonne näyttelyyn. Lappalaiskoirat ry:n ständiltä ostin suomenlapinkoira-piparkakkumuotin, lappalaiskoirakalenterin sekä buff-mallisen punaisen huivin. Muilta ständeiltä ei pahemmin tullut ostoksia tehtyäkään, paitsi laatikollinen WellDone riistanmakuisia pihvitikkuja tarttui myös mukaan. Laatikko sisältää 40 kappaletta pihvitikkuja ja hintaa oli kymppi, ei paha! :)

Kalenteri, piparkakkumuotti ja pihvitikkuja
Lappalaiskoirahuivin kuviointia
Lapinkoiramuotilla tulee tämännäköisiä pipareita

perjantai 7. joulukuuta 2012

Lumiturpailua ja auringonlaskujuttuja

Luminaamainen lapinkoira on onnellinen lapinkoira. :)

Opettaja opettaja minä tiedän! 

Uljas koira...



Paluumatkalla pentutapaamisesta poikkesimme katselemassa
lentokoneiden laskeutumista Lemminkäisen kalliolla.







maanantai 3. joulukuuta 2012

Pentutapaaminen

Eilen oli kauan odotettu pentutapaaminen. Paikalla olivat Viiden Vaiston O-pentueesta tytöt Henni ja Elma sekä pojat Oomi ja Lupu, pojat Jörö ja Poju eivät päässeet paikalle. Ja tietenkin myös Elli-äiskä sekä "emäntäväkeen" kuuluva Lempi (ei sukua) olivat paikalla.

Kuvat ovat aikamoista pikselimössöä, sillä vauhtia riitti!

Lupu, Oomi ja Lempi. Oomi oli venähtänyt jo tosi isoksi!
Lupu puolestaan oli kasvattanut isoimman turkin. 

Lupu ja Oomi peuhaavat Hennin kanssa. 

Elma otti alkuun vähän rauhallisemmin ja tutkaili tilannetta. 

Elli

Lempi ja Elli piti laittaa välillä jäähylle

Henniä nauratti


Vaikutan varmasti todella hyvältä koiranomistajalta, mutta
luulisin kuvassa olevan Hennin ja Lupun...

Lupu ja Oomi

Lupu ja Oomi

Oomi kurkkii Lupun selän takaa, että mitä tapahtuu







torstai 29. marraskuuta 2012

Lunta ja kyläilyä

Tämä päivä alkoi Lupulla aika lupaavasti. Mitähän erityistä minä nyt olen tehnyt, kun heti ensimmäisenä, jo ennen aamupalaa, minulle annetaan luu kaluttavaksi, se varmaan tuumasi. Mutta ei, se annettiin ihan vain hämäyksenä: aamulla meillä kävi kylpyhuoneen kuntotarkastaja, ja Lupulle piti keksiä jotain muuta tekemistä siksi aikaa. 

Eilen illalla oli jo vähän lunta maassa, mutta yön aikana sitä oli tullut lisää. Ei täällä mitään kunnon lumikerrosta ole, mutta kuitenkin enemmän kuin "edellisen ensilumen" kohdalla. Varauduinkin tämän aamun lenkkiin ihan kunnolla, söin aamiaisenkin ennen sitä kun ajattelin, että tässä menee kauan... Ja niinhän siinä meni, ajallisesti tuplat vaikka matka oli sama kuin joka aamu. En kyllä edes yrittänyt pitää vauhtia yllä, sen verta hauska oli tuon pienen koiran touhuja seurailla. 

Pakko muuten vähän mainostaa tähän väliin. Ilman Icebugeja olisin varmasti ollut moneen kertaan kumossa Lupun saatua lumihepulin. Itse ostin Heros-L -malliset juoksukengät, ja olen niitä nyt kävelylenkeilläkin pitänyt, eikä pelota ollenkaan kaatuminen enää (kaadun yleensä monta kertaa talvessa, mutta onneksi tähän mennessä ei vielä ole oikeasti sattunut). 

Viime viikolla Lupu oli muutaman päivän hoidossa kasvattajallaan, kun me olimme Tampereella leipomassa papasta tekniikan tohtoria. Visiitti meni oikein hyvin, ja oli jännä huomata, miten Elli-äippä vielä tunnistikin poikansa! Se suorastaan tärisi, kun tajusi Lupun olevan omaa pentukatrasta. Ellillä ja Lupulla oli kuulemma viha-rakkaussuhde tuon visiitin ajan, sillä välillä nuoltiin puolin ja toisin naamaa (Elli oli oikein ihana, kun ensin se oikein laitto tassua olkapäälle ja sitten nuoli Lupun naamaa) ja välillä taas Lupu sai köniin kun meni ottamaan Ellin ja Lempin leluja suuhunsa. 

Lupua pois hakiessa ei sitten mennytkään kuin ehkä puoli minuuttia, kun Lupu jo veteli sikeitä takapenkillä. Ja kyllähän sitä unta sitten riittikin pari päivää! ;)

Loppuun vielä muutama kuva, kiitos näistä Katrille! 

Emän ja pojan hellä hetki 
Koko jengi

Lempi ja Lupu hurjina

torstai 22. marraskuuta 2012

Jauhelihakeksejä

Näitä koirankeksejä minun on pitänyt kokeilla tehdä jo pari kuukautta, siitä lähtien kun näin tämän mainion reseptin Neiti Vee ja tassunjäljet -blogissa. Kiitokset vaan K:lle tämän jakamisesta! :) 

Itse tein vain puolikkaan taikinan, mutta tässä koko resepti:

400g jauhelihaa tai muuta lihaa
2 kananmunaa
1 dl vehnäjauhoja
1 dl maissijauhoja tai kauraleseitä

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sekoita liha ja kananmunat keskenään. Lisää sitten jauhot ja sekoita. Levitä taikina leivinpaperoidulle uunipellille tasaiseksi levyksi. Laita taikinan päälle vielä toinen leivinpaperi, jotta pinta ei pala. Paista keksilevyä uunissa n. tunti. Anna jäähtyä ja leikkaa osiin. 

Jos haluat kekseistä kauemmin säilyviä, älä vielä sammuta uunia vaan laske lämpötila sataan asteeseen. Laita keksit uuniin vielä noin tunniksi (muista taas leivinpaperi päälle!).


ps. Sama resepti löytyy myös Jennan keittiössä -blogista. 

tiistai 20. marraskuuta 2012

Liebster Blog

Aliel Team Vallattomat -blogista muisti meitä tällaisella mieltä lämmittävällä palkintohaasteella. Paljon kiitoksia! :)


"Kyseessä on Liebster-palkinto, jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia. 

 Varsinaista hommaahan tässä ei ole, vaan säännöt kuuluvat näin: 

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle. 
2.Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. 
3. Toivo, että ihmiset, kelle jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen."

Vaikka luen monenlaisia blogeja, ajattelin jakaa tätä eteenpäin vain koirablogeille, sellaisille, jotka päivittyvät (ainakin suhteellisen) aktiivisesti. Näitä voi myös ajatella linkkivinkkeinä, joten tässä viisi valintaani pienen selityksen kera:

Wiima, paimensukuinen lapinkoira - Wiiman blogia on jännä lukea, sillä Lupulla ja Wiimalla on vain kolme päivää ikäeroa. Hienoja kuvia myös! 

Suklaamuru ja Kermakaramelli + 1 Salmiakkipastilli - Tässä blogissa seikkailee kolme suomenlapinkoiratyttöä. Tykkään tosi paljon blogin kirjoitustyylistä! 

Riemuloikka - Tämän blogin pääosassa ovat kaikenkarvaiset (ja sulkaiset) eläimet, löytyy tassuttajaa kanoista koiriin (ja myös se yksi suomenlapinkoira :)) sekä paaaljon pupuja. Mielenkiintoista luettavaa!

Neiti Vee ja tassunjäljet - Tässä blogissa seikkailee westietyttö nimeltä Vanilla. Täältäkin löytyy kauniita, tunnelmallisia kuvia. 

Onni on oma koira - Tämä blogi kertoo Lupua pari kuukautta vanhemmasta leonberginkoiratytöstä, Emmasta. On mielenkiintoista lukea, miten arki sujuu lähes samanikäisen, mutta paljon isomman ja siksi niin erilaisen pennun kanssa. 




keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Aikuistumista

Alunperin minun oli tarkoitus postata kuvia sunnuntain geokätköilyreissulta, mutta tuossa juuri kuvia tutkiessani totesin, että eipä niistä ollut oikein onnistunut yksikään. Sunnuntai oli tooosi harmaa päivä, enkä ollut sitä sitten tajunnut ottaa kuvaillessa huomioon. Höh.

Lupusta on kovaa vauhtia tulossa iso poika. Välillä se on alkanut jo jalkaa nostamaan, mutta suurimman osan kerroista se kyllä käy vielä tyttöpissalla. Tosin kyykkyhommissakin alkaa olemaan välillä merkkaamisen meininkiä (vai voiko noin sanoa?), sillä ihan selvästi se niinkin tehdessään hankkiutuu puun tms viereen.

Hihnassa kulkemisessa - tai lähinnä toisten koirien ohittamisessa - on myös tapahtunut iso harppausaskel parempaan. Eipä siihen näköjään paljon tarvittukaan, muutaman kerran minulla oli lenkillä perusnappuloiden lisäksi herkkuna myös nakkia, ja sillä saikin hyvän lähtösysäyksen parempiin ohituksiin. Toki Lupu vielä välillä yrittää hyppiä kovastikin leikkimään vastaantulijoiden kanssa, mutta muutama nappisuorituskin (yhden käden sormilla laskettava määrä, kylläkin) on jo nähty.

Instagram lanseerasi tuossa jokin aikaa sitten kuvagalleriansa myös tietokoneella katseltaviksi, joten lopuksi vielä linkki minun galleriaani siellä: instagram.com/nousiaij. Kuten arvata saattaa, suurin osa kuvista siellä on tottakai Lupusta. Näin isolta ruudulta katsottuna tietyt kuvat (lähinnä kännykällä kuvatut) ovat aika pikselimössöä, mutta ainakin näin äkkiä katsottuna suurin osa kuvista näytti ihan kohtuullisen hyviltä.

maanantai 12. marraskuuta 2012

Liesjärvellä

Lauantaina kävimme pienellä retkellä Liesjärven kansallispuistossa. Pakko mainita tähän alkuun, että nyt nolottaa - äsken asiaa googlaillessani sain huomata, että koiraa EI saa pitää irti kansallispuistossa, vaikka lintujen pesimäaika olisikin ohi. No, onneksi ei ketään tullut vastaan... Ja toisaalta, eipä pentu kauas uskalla mennä. Mutta tiedetäänpähän jatkossa tämäkin.

Lupun meininki oli alkuun vähän tällaista...
...ja tällaista
Myös Liesjärveltä löytyi hyvä keppi
Kukkuu!
Järvessä oli ohut jääkerros, ja sepä vasta outoa oli
Luntakin syötiin
Kukahan tästä on mennyt
Loppureissusta bongasimme vielä tällaisen matamin, eli koppelon

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

17 kysymystä ja vastausta

Nopeat syövät hitaat, eli minut. Minut ehti haastaa sekä Wiima että Vanilla emäntineen, joten vastailtavaa on vähän enemmän kuin tässä haasteessa yleensä. Kiitoksia molemmille haasteesta! :)

Aloitetaan Wiiman kysymyksillä:


 1. Miten päädyit juuri siihen rotuun/rotuihin, joka sinulla on?
Papan kanssa pohdittiin pitkään, että mikä olisi meille sopivin rotu. Pitkän aikaa omana suosikkinani oli Welsh corgi pembroke, mutta tästä ajatuksesta luovuin siinä vaiheessa kun tajusin, että asunnoksemme hyvin suurella todennäköisyydellä valikoituu jonkinsortin kaksikerroksinen asunto - niin kuin nyt tämä rivitaloasuntomme. Ei taitaisi olla lyhyillä jaloilla kovin kivaa tassutella rappusia alas. Papalla oli myös aika vahva mielipide siitä, miltä koiramme tulisi näyttää. Papan kriteereinä oli lähinnä alkukantainen ulkonäkö: pitkä kuono, pitkät jalat, pitkä häntä, kohtuullisesti korkeutta ja mieluusti pystyt korvat. Minä taas halusin ehdottomasti pitkäkarvaisen ja iloisen näköisen koiran, ja kokoa sen verran että ei tarvitse ulkoillessa pelätä.
Suomenlapinkoira ei ollut kummallekaan meistä tuttu rotu edes nimeltä. Koirat - Ensyklopedia -kirjassa eräällä sivulla oli kuva iloisesti hymyilevästä, muistaakseni musta merkein, suomenlapinkoirasta, ja siihen naamaan ihastuimme molemmat. Kun rotua tutkimme vielä vähän enemmän, oli päätös varma - tällainen on meidän koira.

2. Onko koiraasi luultu jonkin muun rodun edustajaksi, minkä?
Nyt kun Lupu on vähän isompi (tällä hetkellä 6,5 kuukautta), ei enää vääriä arvauksia kauheasti kuule. Pikkupentuna Lupua on arvattu huskyksi, "susikoiraksi" ja belgianpaimenkoiraksi.

 3. Millaisia asioita puuhaat koirasi/koiriesi kanssa? Harrastuksia ja muita yhdessä tekemisiä? 
Mitään "hienoa" harrastusta meillä ei vielä ole, mutta agility kiinnostaisi kovasti. Tällä hetkellä yhdessä tekeminen on lähinnä tavallista lenkkeilyä, metsässä käyntiä ja temppujen opettelua. Niin, ja tuon agilityn lisäksi sitten isona kiinnostaisi myös canicrossaus (koirajuoksu), juoksemisesta muutenkin kun tykkään.

4. Mitä kuuluu koirasi ruokavalioon? Onko erityistä lempiruokaa?
Lupun perusruokana on Purinan juniorinaksut, ja lisänä yleensä tarjoillaan piimää tai raejuustoa. Tällä hetkellä parhaiten herkkuna toimii nakki.

5. Mieluisin valokuvasi koirastasi/koiristasi? (tai mieluisimmat, koska yhden valinta voi olla supervaikeaa..)
Valitsin tähän kaksi aikas erilaista kuvaa. Ensimmäinen on kaunis "poseerauskuva", olisikohan Lupulla siinä ikää 11 viikkoa. Minulle tulee tuosta kuvasta aina mieleen eräs 60-luvun malli-idolin Twiggyn kuva, harmi kun en kyseistä kuvaa ainakaan heti googlaamalla löytänyt.
Alemmasta kuvasta tykkään, koska Lupu on siinä niin iloisena mielipuuhassaan - tutkiskelemassa metsää.




6. Mitä koirasi tykkää hoitotoimenpiteistä kuten kynsienleikkuu? Suihkutus? Hampaiden harjaus?
Hoitotoimenpiteet menevät ihan kohtuullisen hyvin, mutta parantamisen varaa on vielä paljon. Kynnet Lupu antaa leikata kauniisti, turkin harjaus menee kohtuullisesti. Suihkutus taas on ihan eläinrääkkäystä Lupun mielestä. Hampaita  meillä ei harjata, vaan Lupu saa aina iltalenkin jälkeen Dentasticksin tai vastaavan "hammasharjan" kaluttavakseen.

 7. Miksi koirasi/koiriesi nimi on se mikä se on? Oliko muita vaihtoehtoja nimeksi?
Muistaakseni muita vaihtoehtoja ei ollut, vaan tämä keksittiin ihan ensimmäisenä. Minusta Lupu on hauska nimi, sillä sen lisäksi että Lupu-niminen kaveri löytyy myös ainakin allekirjoittaneen suosikkilehdestä Aku Ankasta, niin se sisältyy myös koiran latinankieliseen nimeen, canis lupus familiaris. Niin, ja onhan minulla ainakaan ollut muitakin Aku Ankasta nimensä saaneita lemmikkejä, nimittäin Tupu-niminen kissa.

8. Mikä oli ensimmäinen asia tai taito jonka koirallesi/koirillesi opetit?
Lupu opetettiin ensimmäisenä istumaan.

Ja sitten vaihdetaan Vanillan kysymyksiin (karsin samat kysymykset pois):

9. Mikä on paras piirre koirassasi? 
Iloisuus. Ei itseäkään asiat enää harmita niin paljon, kun vierellä on tuollainen iloinen venkula. :)

10. Mikä on huonoin puolesi koirankouluttajana? Miksi?
Lyhytjänteisyys, ehdottomasti. Jos Lupu ei kohtuullisen nopeasti opi jotain ei-niin-tärkeää asiaa (esimerkiksi noutaminen on tällainen), niin jätän asian sikseen ja siirryn seuraavaan asiaan.

11. Minkä tempun/asian koirasi osaa parhaiten?
Nykyään Lupu osaa odottaa useimmissa tapauksissa kauniisti ruuan/herkun syömistä. Paikka- ja ole hyvä -käskyt ovat nykyään kova sana. Tosin ei tämä vielä ihan kaikessa onnistu, mutta mielestäni tämä on niin hyödyllinen asia että sen voi mainita, vaikka joku tassun antaminen tms sujuukin paremmin.

12. Mitkä ovat koirasi lempileluja?
Sininen ultraäänellä vinkuva valas sekä pari päivää sitten edesmennyt pieni Nalle Puh -pallo. Tosin kaikista parhaita olisivat villasukat, jos vain tilaisuus annettaisiin.

13. Oletko tehnyt koirallesi itse jotain asusteita? Jos olet, niin mitä?
En, sillä mielestäni se olisi lapinkoiralla vähän hassua. :D Tosin jouluksi tms voisi pantaan laitettava rusetti tms olla ihan hauska, mutta tuskinpa teen. 

14. Mikä on huonoin piirre koirassasi?
Tähän en oikein osaa sanoa. Ehkäpä se on tietynlainen malttamattomuus, mutta kyllähän se sitäkin asiaa oppii koko ajan. Kohdassa 11 mainitsin tuosta kauniisti odottamisesta, niin esimerkiksi nakin kanssa se ei todellakaan onnistu, silloin Lupun touhu menee aivan hervottomaksi.

15. Tuleeko koirasi hyvin toimeen muitten koirien kanssa?
Tulee kyllä. Toivottavasti tämä jatkuu aikuisenakin. Lupu on todella rohkea pentu ja kiltti muita kohtaan. Joillakin koirilla saattaa mennä hermo Lupun leikitysyrityksiin, mutta kun sille ärähtää niin kyllä se tietää paikkansa ja antaa olla.

16. Onko koirallasi pantoja, valjaita ja hihnoja useampia kuin yksi kappale?
Lupulla on yksi panta, yksi tavallinen hihna, yksi flexi (joka on kylläkin vielä paketissa, saatetaan myydä pois) ja kahdet valjaat. Valjaista tosin on käytössä vain toiset, sillä toiset ovat väärän kokoiset, liian isot. Mahdollisia näyttelyjä varten pitäisi kyllä ostaa Lupulle myös hienompi hihna ja ehkä hienompi pantakin.

17. Käytkö koirasi kanssa sellaisissa paikoissa lenkillä, jossa koirasi voi olla irti?
Kyllä, mutta en joka päivä, viikottain kerrat vaihtelevat yhdestä kolmeen. Pitäisi kyllä ehdottamasti käydä enemmänkin tällaisilla irtipitolenkeillä.

Ja sitten vielä omat kysymykset (nappasin pari myös minulta kysytyistä). Laitoin kaikki kysymykset yksikössä, vaikka muutamalla haastamallani onkin useampi koira.

1. Miksi päädyit juuri tähän rotuun?
2. Entä miksi juuri kyseinen yksilö?
3. Miten keksit koirasi nimen?
4. Jos joskus ottaisit jonkun muun rotuisen koiran, mihin ehkä päätyisit?
5. Onko koirallasi jotain epäkoiramaisia tapoja?
6. Milloin koirasi sai sinut viimeksi nauramaan? Mitä tapahtui?
7. Mikä on pahin tuho, jonka koirasi on saanut aikaan?
8. Mikä on koirasi lempipaikka kotona?
9. Lempikuva/lempikuvat koirastasi?

Haastan:
Onni on oma koira
Elämä koiran kanssa!
Team Vallattomat
Suklaamuru ja Kermakaramelli + yks Salmiakkipastilli