maanantai 30. heinäkuuta 2012

Viikonlopusta palautumista

Huh, että olikin lämmin viikonloppu! Ollaan Lupun kanssa vieläkin vähän väsähtäneitä sen jäljiltä ja tänään nukuttiinkin yli kymmeneen. Tietty siinä seitsemän maissa, papan lähtiessä töihin, piti Lupu käydä pikaisesti ulkona käyttämässä, mutta taidettiin aika lailla heti sen jälkeen mennä takaisin nukkumaan.

Viikonloppu meni maalla, tarkemmin sanottuna Nummijärvellä, ollessa. Oli niin ihana nähdä, kuinka Lupu taas nautti siellä vapaana riehumisesta. 









torstai 26. heinäkuuta 2012

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Kettu vai karhu?

Lupun rotu herättää aika monessa vastaantulijassa ihmetystä. Tässä parhaita paloja:

- Onko tämä belgianpaimenkoira?

- Nuo on saaneet ketun kiinni... Ei kun se onkin susikoira!

- Jaska tuu kattoon, täällä on karhu!

- Onko tämä huskynpentu?

- En husky! En husky!

Ja sokerina pohjalla vielä kohtuullisen pienen sanavaraston omaavan pojan mielipide:
- Apina!

Yleensä Lupusta kysytään suosiolla, että minkä rotuinen se on. Olisikohan pari ihmistä kysynyt, että onko tämä lapinkoira, ja yksi on rohkeasti lähtenyt juttelemaan Lupulle tyyliin "voi kun söpö lapinkoira", ilman rodun kysymistä. Aika jännä juttu, kun kyseessä on  kuitenkin viime vuoden tietojen perusteella Suomen kuudenneksi suosituin (=kuudenneksi eniten rekisteröity viime vuonna) koirarotu. Tosin pakko myöntää, että itsekään en tiennyt edes koko rodun olemassaolosta kuin vasta tänä kevättalvena, kun mietittiin tulevan koiramme rotua ja tämä sitten tuli kirjassa vastaan. Tiedä sitten onko tässä hieman samaa juttua takana, kuin viime vuoden kolmanneksi suosituimman koiran eli suomenajokoiran kohdalla: Näin kärjistetysti sanottuna, eipä niitäkään koiria pahemmin näe jos ei satu metsällä käymään.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Piknik Nuuksiossa

Tuossa viikonloppuna käväistiin pikku retkellä Nuuksiossa. Kyllä oli kivaa! 
Heti alkuun törmättiin pariin muuhunkin pentuun. Villakoira oli samanikäinen kuin Lupu (3 kk), westiellä ikää tuplasti. Nythän on tosiaan lintujen pesinnästä (käsittääkseni) johtuva kiinnipitoaika, siksi penskat leikkivät hihnoissa.
Lupuhan ei tosiaan vielä mene veteen. Mutta kun vesi kiinnosti...
...ja tasapaino petti...
...niin lopputulos oli tämä.
Holma-Saarijärvellä
Yritettiin keksillä houkutella Lupua veteen..
...mutta eipä onnistunut.
Yritäpä tässä syödä keksiä...
...kun joku räpsii kuvia sarjatulena.
Kivaa!
Pojat meni mustikkaan.
Juomatauko.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Itsetehtyjä koirankeksejä

huom! Jos tulit hakukoneen kautta etsimään reseptiä, tsekkaa myös tämä postaus: Jauhelihakeksejä.

Identtinen postaus Jennan keittiössä -blogin kanssa.
Tuossa eilen tein Leivo koirallesi -kirjasta keksejä nimeltä "Bonnien banaanikeksit". Tuo resepti oli ainoa, mihin minulla oli tarvikkeet heti saatavilla, muissa on vähän erikoisempia aineksia mielestäni. Nyt keksit ovat kuivuneet, joten päästiin testaamaan. Hyvin kelpasi näköjään!

2 porkkanaa
1 banaani
200 g jauhoja
100 g hienoja kaurahiutaleita
0,5 dl auringonkukkaöljyä
vettä tarpeen mukaan

Raasta porkkanat hienoksi ja painele banaani haarukalla soseeksi. Vaivaa jauhojen, kaurahiutalaiden ja öljyn kanssa taikinaksi. Lisää tarvittaessa joukkoon vettä.

Lämmitä uuni valmiiksi 180 asteeseen. Levitä leivinpaperi uunipellille.

Kauli taikina leivitetyllä työtasolla noin 1 cm paksuksi ja leikkaa 4x4 cm:n neliöiksi. Siirrä ne pellille ja paista 25 minuuttia. Anna keksien kuivua sammutetussa uunissa yön yli. Säilytä paperi- tai pellavapusseissa. Keksit säilyvät noin kolme viikkoa. 



perjantai 20. heinäkuuta 2012

Koirapostia

Tänään taisikin sitten kaikki posti olla lähinnä Lupulle. Lappalaiskoirat RY:ltä saapui pari edellistä Lapinkoira-lehden numeroa, ja sen lisäksi jokunen viikko sitten tilaamani Reviiri-lehden ilmainen näytenumerokin saapui. Ilmeisesti tuo Reviiri on tarkoitettu vähän nuoremmille koira- ja kissafaneille, mutta kaikki pitää aina irti ottaa minkä ilmaiseksi saa. ;) En ole vielä ehtinyt tutustua näihin tämän päivän posteihin sen paremmin, täytyy katsoa sitten illemmalla. Nyt seuraavaksi ainakin kokeilen yhtä tuon Leivo koirallesi -kirjan keksiresepteistä!




torstai 19. heinäkuuta 2012

Tuliaisia

Pappa toi sekä Lupulle että mammalle sopivan tuliaisen kauppareissulta.



Roskaamisesta

Täytyy heti alkuun sanoa, että ihana kun on näköjään blogilla jo 6 julkista lukijaa plus monia muita! Kiitos vielä kaikista saapuneista kommenteista! :)

Tänään tuli käytyä hieman tavallista aikaisemmin aamulenkillä, yleensä tulee lähdettyä vasta kahdeksan jälkeen, mutta nyt menimme jo puoli kahdeksalta. Ei uskoisi, että noin pienellä erolla on väliä omaan vireystilaan, mutta näköjään on. Itse olin aivan unessa ulkona, mutta "onneksi" tulikin sitten herätys kuin tilattuna. Nurmikentän reunaa kävellessämme yht'äkkiä kuului yläpuoleltamme hirveä pamaus ja rätinä, ja minä jo luulin että nyt lähtee vissiin henki, joku hullu ampuu ties millä raketilla. Mutta ääni lähtikin noin viiden metrin päässä olevasta sähköpylväästä, johon harakka onnistui päivänsä päättämään. Miten lie onnistunutkaan siinä, mutta hyvä ääni ja käry lähti. Itse pelästyin pahasti, Lupu tietysti vielä enemmän. Saas nähdä, mitä mieltä poika on kun ensi kerralla kaarramme tuolle reitille. R.I.P. harakka.

Mun on tässä pitemmän aikaa jo pitänyt kirjoittaa sellaisesta asiasta, kuin roskaaminen. Oon yllättynyt siitä, että täälläkin on niin paljon roskaa ympäristössä! Asun ja lenkkeilen kuitenkin sellaisella alueella, jossa ei ulkopuolisia (=muita kuin kyläläisiä) luulisi paljon liikkuvan. Jotenkin odotin, että täällä olisi siistimpää kuin kaupungissa, mutta ei. Ihan samanlaista täälläkin on.  En kyllä ymmärrä, mielestäni tällaisella alueella roskaaminen on ihan sama kuin kotinsa sotkisi.

Olen muutaman kerran maininnut tuosta nurmikentästä, mikä osuu Lupun ulkoilureitille. Vierekkäisiä nurmikoita on kaksi, joista toisen itse asiassa viikko-pari sitten siivosinkin isommista roskista (mukana kulkevat koirankakkapussit ovat tässäkin hommassa erittäin käteviä). Jotain kankaanpalasia siellä lähinnä oli. Mutta eipä tainnut mennä kuin pari päivää, niin nurmi oli taas samanlaisessa kunnossa roskia täynnä!

Tupakantumpit ovat ihan oma juttunsa Onneksi Lupu ei enää yritä ottaa niitä suuhunsa, mutta voi että kun niitä löytyykin joka paikasta! Itsekin olen tupakoinut, ja heittänyt tumpin maahan missä kohdalla nyt onkaan sattunut palamaan loppuun, mutta enää en niin kyllä tekisi. Niin raivostuttavaa se oli, kun hyvä ettei metrin välein saanut Lupun suusta onkia tumppia. 

Olen myös miettinyt tuon viereisen metsikön kohdalla, että järjestäisinköhän siellä geokätköily/siivous -tapahtuman. Eli siis porukalla siivottaisiin paikka isommista roskista, ja sen jälkeen piilotettaisiin yhdessä geokätkö metsään. Mutta saa nyt nähdä, ehkä vain itse taas joku kerta keräilen isompia roskia kakkapussiin. :)

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Sadepäivää

Mua harmittaa suunnattomasti, että mulla ei ole ollut vähään aikaan laittaa kuvia tänne. Tällaisella säällä ei huvita järkkäriä kanniskella mukana, ja puhelinkin on huollossa. Mullahan toimittaa tällä hetkellä kännykän virkaa tabletti, jota etenkään suojakotelon vielä puuttuessa ei viitsi kanniskella mukana. Ja tuon tabletin kamerakin on ihan surkea verrattuna oman puhelimen kameraan: Vaikka pelkkiä megapikseleitä ei pitäisi katsoa, niin kyllä se jo jotain kertoo jos toisessa on 8Mpx ja toisessa 3Mpx...

Ei pitäisi varmaan sanoa tätä ääneen, ettei käy kuten viimeksi, mutta nyt ei ole vähään aikaan käynyt enää kakkavahinkoja sisällä. Sen toisen kanssa vahinkoja käy edelleen, mutta nekin onneksi osuvat lehdille, paitsi jos käy niin että itse unohtaa lehden roskiin viedessään laittaa uuden tilalle... No, aina oppii itsekin.

Järkkärin kätköistä löytyi sentään yksi uusi, mutta keltainen kuva:


maanantai 16. heinäkuuta 2012

Punkkipantapäivitys

Nyt on punkkipanta ollut pari päivää kaulassa, eikä ole Lupussa mitään ihmeellisyyksiä ilmennyt. Itseänikään ei ole tuo haju haitannut, vaikka astmaatikkona olisi saattanut toisinkin käydä. On kyllä oikein näppärä vehje, saas nähdä miten pitää punkit poissa. Pari viikkoahan siinä menee, että panta saavuttaa täyden tehonsa, mutta eiköhän se aika nopeasti mene.

Pakko sanoa, että tuosta punkkipannastahan on muutakin hyötyä: hyvin se peittää raikkaalla tuoksullaan alle kaikki pissan- ja märän koiran lemut! Lupuhan tuoksuu nyt suorastaan raikkaalle.

Niin, ja tuosta lauantaisesta punkista: Sehän lähti vallan näppärästi sillä tekniikalla, että toinen syöttää liukuhihnalta nameja, kun toinen taas keskittyyä punkin nappaamiseen.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Hei nyt punkit ihan oikeasti!

Tänään löytyi taas uusi punkki Lupusta, ja tottakai vaikeasta paikasta eli leuan alta. Siellä se punkki vieläkin köllöttää, en saanut sitä irti vaikka loppupeleissä hylkäsin apuvälineet ja koitin ihan ronskisti kynsillä. Vaan eipä ole Lupu tarpeeksi kauaa rauhallisena, niin ei onnistu. Täytyy yrittää uudestaan Larin palattua kauppareissulta, luulisi onnistuvan niin että toinen syöttää jatkuvana jonona nappuloita ja toinen nappaisee punkin.

Mutta hei punkit oikeesti, jos on pakko kiinnittyä meidän koiraan niin voisitteko mitenkään kiinnittyä jonnekin muualle kuin päähän? Ihan kuin tietäisivät, että päästä ne on vaikein irroittaa...

Laitettiin nyt sitten punkkipantakin Lupulle, eli tuollainen Symppis-merkkinen yrttipanta. Joissain pannoissa ilmeisesti on ohjeena, että koiran tulee olla ihan punkiton pantaa laitettaessa, mutta tämän kohdalta en sellaista ohjetta löytänyt. Tuossa aikaisemmin kirjoittelinkin, että tämän punkkipannan alaikäraja on kolme kuukautta, ja sen takia vähän epäröin sen laittoa. Lupuhan on nyt 12,5 viikkoa, eli juuri ja juuri yli tuon rajan. Olisikohan panta ollut nyt kolmisen tuntia päällä, eikä Lupu ole sitä pahemmin ihmetellyt, tosin ensi alkuun taisi kummastella että mitäs tämä on, panta laitettiin kaulaan muttei mennä pihalle... Itseäni tuo pannan haju meinaa vähän inhottaa, saas nähdä tuleeko itselle jotakin oireita. No, jos tulee niin sitten tulee, pääasia että Lupu pärjää.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Perjantai 13. päivä

Vaikka tuossa aamusella luin Tiede-lehdestä artikkelin siitä, että perjantai 13. on epäonnenpäivänä ihan huuhaata, niin eipä siltä taas tunnu.

Tuossa toista kertaa pihalle lähtiessämme pääsi ampiainen yllättämään. Omien ulkorappusten alapäässä katselin, että mitähän ruohoa Lupu tällä kertaa syö, kunnes huomasin että suustahan tipahti ampiainen! En ehtinyt väliin tarpeeksi aikaisin, vaan Lupu ehti ottaa ampparin uudestaan suuhunsa, ja pian amppari sitten pistikin Lupua. Hetken aikaa Lupu vikisi ja juoksi ihan päättömästi, mutta sitä ei kestänyt kuin ehkä puoli minuuttia jos sitäkään. Mikään paikka Lupulla ei onneksi turvonnut, mutta poskea tutkaillessa ja koskiessa aristaa. Annoin Lupulle puolikkaan kyytabletin varmuuden vuoksi, mutta poika sitten oksensi sen ja safkansa melkein saman tien. Voi toista. :(

Minulla ei oikein ole tietoa ampiaisen elämänkaaresta, mutta luulen, että tuo yksilö oli päässyt hetkeä aikaisemmin tumauttamaan enimmät myrkkynsä johonkin toiseen uhriin, sillä luulisi nyt että Lupulla olisi pistopaikka lähtenyt samantien turpoamaan, kun on vielä niin nuorikin.

Pääasia tietysti on, että mitään vakavaa ei tapahtunut! Luulisi pojan myös pelästyneen sen verta, että ei ainakaan ihan heti mene tunkemaan ampiaista suuhunsa...

torstai 12. heinäkuuta 2012

Ensimmäinen lekurireissu takana!

Tuossa juuri hetki sitten palattiin Lupun kanssa eläinlääkäristä, ja ihan hyvinhän se reissu meni loppuviimeksi. Itseäni tosiaan hirvitti jo automatkakin, kun ennen ei ole Lupu ollut kuskin kanssa kaksin liikkeellä. Liekö poika sitten aikuistunut tässä suhteessa yllättäen, kun menomatkalla ei itkenyt yhtään, paluumatkalla pikkasen.

Lääkärissä Lupu käyttäytyi ihan kohtuullisesti. Odotusaulassa ei ollut muita eläimiä, mutta eräs rouva koiraihminen ihastui Lupuun. :) Siinä rouva leikitti Lupua, ja kyllä oli kivaa! Kun Lupu kutsuttiin sisään, ensimmäinen ongelma olikin sitten suuhun katsominen. Miten olemmekin unohtanu harjoitella sitä! Muuten Lupu kyllä antoi tutkia kiltisti. Rokotuksen kohdalla tulikin sitten vähän isompi ongelma, ja se oli täysin minun mokani. Minä kysyin, että syötänkö Lupulle nappuloita samalla, kun pistetään, mutta eläinlääkäri oli sitä mieltä, että minun tulisi pitää kiinni Lupusta, hänen mielestään niin menisi paremmin. Mitähän lie päässäni liikkunut, kun tottelin lääkärin ohjetta, eihän siitä kiinnipitämisestä mitään tullut. Minähän sen koiran kuitenkin tunnen paremmin... No, ehkä tuossakin tilanteessa tulee ajateltua lekuria samanlaisena auktoriteettinä, kuin ihmistenkin lääkäreiden kohdalla. Kun siirryttiin tuohon nappulasuunnitelmaan, niin piikki olikin laitettu yhdessä hujauksessa, eikä Lupu tainnut edes huomata koko asiaa.

On kyllä hyvä, että Lupu on tullut tuossa ruoka-asiassa emoonsa (Ellikin on kuulemma aika suursyömäri), eikä isäänsä joka vähän tykkää paastotakin välillä. Mielestäni ruoka on niin kätevä motivointitapa, jos vaikka itse on kipeänä (kuten juuri nyt, argh), niin saa koiran silloinkin helposti palkittua/motivoitua. Ensin tosiaan vaikutti siltä, että Lupu olisi perinyt isänsä ruokailutottumukset, mutta kyllä se nyt on siinäkin asiassa mammanpojaksi osoittautunut. :D

Mutta voi vitsi, kun harmittaa että unohdin kysyä tuosta punkkipantajutusta! Pakkasin vielä pannan mukaankin, jotta voisin ihan näyttääkin sitä eläinlääkärille. Kun kaikenlisäksi muistin tuosta otsassa olevasta punkinjämästäkin mainita, niin miten edes pystyin unohtamaan tuon kysyä? Äh.

Käytiin tosiaan Kirkkonummella Vetsetissä, ja kaikenkaikkiaan ole palveluun erittäin tyytyväinen. Hintakin oli mielestäni kohtuullinen, vajaa 65 euroa. Olisihan sitä kunnallisella eläinlääkärillä saattanut päästä pikkaisen halvemmalla, mutta kun itsekin olen tottunut yksityisiä lääkäriasemia käyttämään, niin tuo Vetset oli helppo valinta meille.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Punkkia ja ulkoilua

Voihan yök, punkki on taas päivän sana. Tuossa olkkarissa paljain jaloin tassutellessani ihmettelin, että minkä ihmeen pehmeän kiven nyt tallasin, niin eikös se ollut oikeinkin läski punkki! Ärsyttää, kun en ole huomannut Lupussa tuota punkkia, ei kai se noin isona itsekseen taloon kävele? Täytyy todellakin muistaa huomenna kysyä eläinlääkäriltä, mitä mieltä hän on yrttipunkkipannan käytöstä pennulla.

Jotta tämä ei nyt aivan menisi punkkiblogiksi, ajattelin kirjoittaa ulkolusta vähän enemmän. Valjailla ulkoilu menee välillä todella hyvin, välillä välttävästi. Esimerkiksi tänä aamuna Lupu kulki kuin unelma, tosin eipä paljon muita liikkujia ollutkaan. Päiväkodin leikkikentän ohi päästiin nappuloiden voimalle, vastaantulleeseen mäyräkoiraan ei nappulat oikein riittäneet. Selvää kehitystä on huomattavissa.

On jännä myös huomata, miten Lupu oppii miten tietyissä paikoissa toimitaan. Alkuun oli tosi vaikea mennä taloyhtiön oman leikkikentän ohi, varsinkin kun siellä oli lapsia. Nyt Lupu ei enää yritä mennä leikkikentälle, vaan menee kauniisti ohi. Jos siellä on lapsia, niin sitten pysähdytään katselemaan kauempaa. Samaten tuolla vakiolenkillä Lupu tietää, missä kohtaa saa juosta ja riehua (matkan varrelle sattuu pari nurmikenttää/peltoa). 

Muutamaan koirakaveriin ollaan tutustuttu vähän enemmän lenkkeillessä. Lupun kavereista löytyy Nipsua, Lulua, pari samojedia joiden nimiä en tiedä...Onhan niitä. :) Nyt reilun viikon päästä Lupu näkee taas vähän kauempanakin asuvia koirakavereitaan, kun menemme taas Pohjanmaalla käväisemään. Sitä odotellessa! :)

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Lupu 12 viikkoa!

Eilen taas muistin, että kamerastahan löytyy oma kuvausohjelma "urheilukuville". Tässä muutama kuva eiliseltä.


maanantai 9. heinäkuuta 2012

Jääherkku



Tuossa muutama kuukausi sitten löysin Pinterestin kautta hyvän herkkuvinkin koiralle. Varmaan on jo viikko aikaa siitä, kun laitoin herkun valmistumaan, ja nyt tänään vasta muistin ottaa herkkupaketin pakkasesta

Vinkki on tosiaankin kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että laittaa pakasterasiaan tms vettä sekä koiralle mieluisia herkkuja. Itse tein tuon pelkillä nakeilla, ja kyllä hyvin upposi!  Lupu keskittyi jääherkkuunsa täysillä juuri niin kauan, kuin sitä kesti. Täytyykin laittaa seuraava satsi vielä tänään jäätymään. Aivan loistava vinkki etenkin helteitä ajatellen!



Kuukausi koiranelämää

Onpas tässä päässytkin tulemaan pitkä postaustauko. Nyt pitää ryhdistäytyä! 

Tuossa laskeskelin, että nyt on reilu kuukausi yhteiseloa takana. Kyllä se aika meneekin nopeasti! Kuvia katsellessa tajuaa itsekin, miten Lupu onkaan tänä aikana kasvanut. Harmi kun en tajunnut punnita poikaa heti kotiin saapuessamme, mutta kuvittelisin että on sille pari kiloa tullut lisää painoa. Perjantaina punnittiin poika viimeksi, ja silloin vaaka näytti 5,7 kg. On se vaan iso poika jo!

Tänä torstaina olisi sitten aika Lupun ekalle eläinlääkärireissulle, eli rokotus käydään silloin ottamassa. Minua itseäni vähän jännittää tuo reissu, sillä ei ole Lupu ennen ollut autossa niin, että olisi vain kuski seurana. Yksikseenhän se takapenkillä istuu, mutta nyt ei kukaan voi antaa namia pahan paikan tullen. No, eiköhän se automatka ihan hyvin mene kuitenkin, kun ei ajoakaan ole kuin kymmenisen kilometriä.

Tuossa lauantaina huomattiin, että Lupun otsassa koreilee punkki. :( Oli niin pahassa paikassa, ettei poika antanut ottaa sitä suosiolla pois. Homma menikin vähän reisille, eli punkin pää jäi kiinni Lupuun. Nyt kun vieläkin olen yrittänyt ottaa sitä pois, niin Lupu asian laadun tajutessaan kyllä estää irroittamisyritykseni aika malliikkaasti. Onneksi nyt torstaina on tuo eläinlääkäri, jospa hän siinä samalla saisi tuon punkinjämän napattua irti.

Tuolla tosiaan odottaakin punkkipanta laatikossa, täytyy laittaa se Lupulle heti kun voi. Kyseessä on yrttipanta, jota ei suositella alle kolmikuisille pennuille. Pitää vielä konsultoida torstaina eläinlääkäriä asiasta,  että onko tuo yrittipanta paras ratkaisu. Inhottaa kyllä nuo punkit nyt totaalisesti, siellä mistä olen kotoisin niitä ei juurikaan ollut. Siellä sen seitsemän vuoden aikana (muistaakseni), jona minulla oli ulkokissoja, ei niissä ollut kuin yhteensä ehkä viisi punkkia. Ja nyt sitten iskee pikkuhaukkuun melkein heti täällä punkkipirulainen. :|

torstai 5. heinäkuuta 2012

Rassaamista

Tähän väliin ilmoitusluontoinen asia. Tässä koitan rassata blogia enemmän oman näköiseksi, ja samantien meni jokin pieleen. Tosin epäilen, että vika on kyllä Photobucketin päässä... Eli nyt ei taida ainakaan viimeisimmät kuvat eikä tuo ylätunnisteen kuva näkyä mobiiliversiossa, täysversiossa kyllä pitäisi näkyä kaikki oikein. Koitetaan korjata!

Kuvia ja valitusta

Pakko sanoa yksi hieno asia tähän alkuun. Ihanaa, että Lupu pitää huolen mun vuorokausirytmistäni! Tykkään kukkua valveilla myöhään ja siksi nukkuakin pitkään, pahimmassa tapauksessa myöhäiseen iltapäivään, mutta enää niin ei voi onneksi käydä. Nukkumaan tulee mentyä 22-23 maissa, kun tietää että kuuden-seitsemän aikaan pitää kuitenkin herätä. Kiitos Lupu!

Tänään on tullut yhdessä puuhailtua sen verran, että lenkillä ollaan käyty. Ollaan nyt Lupun kanssa menty kahta eri lenkkiä, tuollaista noin kilometrin kävelytielenkkiä sekä noin 600 metrin (tämä on täysin arvio, ja olen niiin huono arvioimaan etäisyyksiä) lenkkiä, josta puolet on metsää. On kyllä mukavan koiraystävällistä aluetta tämä osa Masalaa, kuulemma tämän kotitien varteen ollaan koirapuistoakin rakentamassa (tai ainakin välittäjä näin kertoi... ;)). Mutta en kyllä malta odottaa, että Lupun kanssa pääsee hölkkälenkeille! :)

Tässä muutama kuva eiliseltä: 

Perus malliposeeraus :D
Jellonakoira
Komea poika.
Läpyt sille
Seiso

Ai että muuten ottaa tämä taloyhtiön netti nyt päähän (no, jos 24/3 netti maksaa kuussa 8e, niin ei kyllä pitäisi valittaa), kun Facebook on ainoa paikka jonne tämä antaa uploadata kuvia. Nyt joudun siis tänne blogiinkin lisäämään kuvat niin, että ensin laitan ne Facebookiin, sieltä siirrän ne Photobucketiin, ja Photobucketista tänne.. Huh!

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Lupun tavarat

Kameran piuhakin löytyi, joten kuvailinpa joutessani Lupun tavarat. Ehkä turha postaus, mutta oli pakko. :D Pari kuvaa on väärinpäin, kun jostain syystä uploadatessa tahtoivat kääntyä.


Meillä syödään tällaisista kipoista. Tietäisikö joku, missä näitä Espoon suunnalla olisi myynnissä? Harmittaa, kun en Veljekset Keskisiltä ostanut kuin tämän ja sinisen samanlaisen, ja pakkohan nyt kuppien on samaa sarjaa olla :D
Lupun safkat. Ostettiin Juhannusreissua varten paljon luita siltä varalta, että isot pojat meinaa pölliä Lupun pikkuluut, mutta eipä niin sitten käynytkään. Muutama herkkupussi tästä puuttuu.
Lupun naulakko. :D Tässä asunnossa asui meitä ennen nelihenkinen perhe, ja tuo entinen lastennaulakko oli kuin Lupulle tehty. :D Oikeassa nurkassa on Lupun oma geokätköilylätkä. Yhdet valjaat on puuttuu kuvasta, niiden paikka on autossa.
Sitten leluihin. Raakkuva sorsa on kova sana, samaten köysi. Pallo ei niin kovasti kiinnosta, ja jäätelökin oli enemmän pikkupentuajan juttu. Juuri tajusin, että tästä kasastahan puuttuu Kong kokonaan.
Saatuja leluja. Majava on kova sana, sen Lupulle valitsi kuusivuotias kälyntytär. Luunmuotoinen aktivointilelu on lahja ystävältä, sekin on kovassa käytössä. Myös kasvattajalta saatu riepu on vieläkin menossa mukana, vaikka siitä onkin hajut pesun myötä kadonneet.
Frisbeetä ja röhkivää possua ei vielä ole otettu käyttöön.
Sitten "hyötykäytettyä" tavaraa. Vanhat lenkkarini, sekä tennispallolla varustettu sukka.
Kampa ja kynsileikkuri. Fleksiä ei välttämättä oteta ollenkaan käyttöön, mutta onpahan sellainenkin varmuuden varalle.
Sitten vielä herra itse.
Pilalle menneet otokset osa sata. :D

Varmasti jotain oleellista jäi puuttumaan, mutta lisätään niitä sitten myöhemmin.