lauantai 27. lokakuuta 2012

Karvainen kengänmurhaaja

Siitä on nyt reilu vuosi, kun papan kanssa olimme Yhdysvalloissa matkalla. Kävimme Arizonassa, Nevadassa sekä Kaliforniassa, ja suosikiksemme sattuneesta syystä muodostui Nevada - menimmehän Las Vegasissa naimisiin.

Las Vegasissa on aivan ihania merkkimyymälöiden outletteja. Muistaakseni se oli pohjoinen outlet-kauppakeskus, minkä samosimme tarkkaan läpi, eteläisen vain äkkiseltään. Siellä pohjoisessa outletissa oli yksi aivan ihana kenkäkauppa, nimeä en muista. Suurin osa kengistä oli vain 20 dollaria, joten pitihän sieltä ainakin yhdet ostaa. Innokkaana sovittelin lasikenkiäkin, mutta ikävä kyllä ne eivät oikein istuneet jalkaani. Mietin jo, että pitäisikö ne siitä huolimatta ostaa, olisihan se aika hienoa omistaa lasikengät, sitten olisi melkein kuin Tuhkimo. Päädyin kuitenkin loppuviimeksi mataliin punaisiin remmikorkokenkiin, joita on tullut sitten käytettyäkin.

Eilen illalla juoksulenkille lähtiessä olikin sitten vaatekaapin ovi jäänyt raolleen, ja lopun voikin arvata. Ei ole kyllä näin pahaa tuhoa Lupu vielä tehnyt - vaikka se on tuhonnut paremmat silmälasini, pureskellut keinutuolin jalaksia, raapinut sohvasta lankoja irti ja purrut seinään reiän, noin pahimpina esimerkkeinä. En ole mikään kenkäfriikki (onneksi, voin vain kuvitella miltä tuntuisi löytää monen sadan merkkikengät pureskeltuina...), mutta näissä oli todella paljon tunnearvoa. Näiden lisäksi Lupu oli myös samalla tuhonnut mustat avokkaani, kolme kertaa kalliimmat kengät, mutta se ei tuntunut juuri missään, vaikka ne olisi pitänyt lähimmän kuukauden sisällä laittaa kolmesti jalkaankin. Ne avokkaat kun oli ihan Cittarista ostetut.



Onneksi meni kuitenkin vain toinen kenkä, ja pappa löysi eBaysta samanlaiset. Kunhan ne saapuvat postitse, voin sitten sanoa että oikean jalan kenkä on Nevadasta, vasemman Teksasista.

Ehkä sellainen erillinen kenkäkaappi pitäisi kuitenkin ostaa... 

tiistai 23. lokakuuta 2012

Teerimetsällä

Viikonloppuna kävimme Nurmeksessa. Perjantain sekä lauantain vietimme aamusta iltapäivään teerimetsällä papan ja isopapan kanssa, mitään ei kyllä saatu mutta mukavaa oli! Muutaman hutin kyllä miehet ampuivat, ja siinä tulikin samalla todettua että ei Lupua laukaukset haittaa ollenkaan.



Kengurukoira

Metsästä löytyi tietty myös hyvää puuta

Autossakin jaksoi odottaa kiltisti, kun tiesi että kohta pääsee taas rymyämään




Hattivatteja!

Evästauolta

Vuole siinä nyt makkaratikkua kun pieni koira auttaa

Kuvahan on harvinaisen huono, mutta kohde ei: karhunpesä. Isopappa
bongasi tämän aiemmin, ja pitihän tätä mennä katsomaan. Lupu oli tottakai
kiinni tämän kiertotien ajan.


Mökillä

Kotimatkalla bongasimme monta joutsenta
Ajoimme kotiin Outokummun kautta, sieltä löytyi vanha kaivos

Poikkesimme myös mummulassa (tai pitänee tässä yhteydessä sanoa "iso-
mummulassa")


ps. Päivitin myös Pennusta isoksi pojaksi -postauksen.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Lupu puoli vuotta!

Niin se aika vain menee, vastahan me tuon karvapallon kotiin haimme!

Lupun viikonloppu meni oikein hyvin. Hoitopaikassa tosiaan oli eläinkavereina mäyräkoiratytöt Seri ja Hiltu, sekä kissa Pomo. Alkuun vähän pelästyin, kun heti ovesta astuttuamme Seri tuli läksyttämään Lupua niin kunnolla, että Lupu itki pitkän aikaa (tosin Lupu on aika itkupilli ja muutenkin ääntä taitavasti käyttävä kaveri), mutta hyvinhän se loppuviimeksi meni. Todella hyvin. Yö vain oli kuulemma rauhaton, sillä aina kun kissa vähänkin liikahti, alkoi Lupu haukkumaan.

Tuosta Lupun ääntelystä tosiaan... En tiedä, onko muilla koiraroduilla tällaista, mutta lapinkoirat ovat aika kovia juttelemaan. Iloisena Lupu ulvoo ja päästelee ties mitä ääniä suustaan, mutta niin se tekee pitkästyneenäkin. Lupun huokaus ei paljon ihmisen vastaavasta eroa. ;) Välillä meinaa ihan naurattaa, kun jostain nurkasta kuuluu ihan selvästi "huoh" ja "voih".

Lupun kanssa ollaan nyt opiskeltu paljon kärsivällisyyttä. Ruokaa annettaessa ei enää paranekkaan pomppia hulluna jaloissa, vaan pitää istua nätisti kauempana. Taikasanoina meillä toimii "paikka" sekä "ole hyvä". Viimeksi mainittua Lupu ei vielä ihan täysillä ymmärrä, sillä pitää yleensä myös osoittaa ruokaa, että Lupu sen menee ottamaan. Mutta eiköhän se kohta osaa nämä asiat yhdistää!

lauantai 13. lokakuuta 2012

Kohta tavataan kissa!

Siltä varalta, että tätä blogia sattuu lukemaan joku kirkkonummelainen tai muuten täällä päin liikkuva: Kuulin eilen lenkillä, että Gesterbyn alueella olisi ollut myrkkysyöttejä, rotanmyrkkyä sisältäviä kananpaloja. Nyt siis silmät ja korvat auki sillä alueella liikkujilla (ja muutenkin!). Kuulin, että yksi epäonninen koira olisi päässyt maistamaan tällaista, mutta onneksi omistaja oli huomannut ajoissa ja saanut kananpalan pois koiralta. Kolme päivää veristä ripulia tästä oli kuitenkin seurannut. Kyllä sitä maailmaan mahtuukin ilkeitä ihmisiä...

Lupu menee tänään taas hoitoon, tällä kertaa rouvalle jota en ole ennen tavannut. Suuri kiitos tästä pikaisesta hoitopaikasta kasvattajalle, vielä tämänkin foorumin kautta! :) Hoitopaikassa Lupulla olisi kavereina pari mäyräkoiratyttöä, sekä kissa. Kissoja Lupu ei olekaan ennen lähietäisyydeltä tavannut, mutta uskon että kissankin kanssa asiat menevät hyvin, sillä tämä kissa tietysti on koiriin tottunut. Ja Lupu on kuitenkin niin kiltti ja sosiaalinen. Mutta ainahan tällainen tietysti jänskättää, etenkin tällaista ensikertalaista koiranomistajaa.

Loppuun vielä söpöstelykuva pikku-Lupusta (onpas lattialla pölyä...).


torstai 11. lokakuuta 2012

Kettu vai karhu? osa 2

Aikaisemman Kettu vai karhu? -postauksen innoittamana ajattelin kirjoitella lisää näitä Lupusta sanottuja juttuja.

Eräs kääpiökoiran omistajasetä viisikuisesta Lupusta:
 - Niin nuori ja näin iso jo? 
Suomenlapinkoirathan ovat hieman keskikokoa pienempiä koiria, mitähän tapahtuu kun setä törmää jonkun oikeasti ison koiran pentuun. Tämä on varmasti tottumuskysymys (itse olen aikaisemmin tottunut kokoluokkaan labradorinnoutaja/kultainennoutaja), mutta minusta lapinkoirat ovat aika pieniä koiria. Ihan kummastuin, kun Lupun säkää pari viikkoa sitten mitatessani totesin että tämähän on jo melkein täysikasvuinen korkeuden osalta. Ja niin pieni kuitenkin! :)

 - Ai suomenlapinkoira? Se onkin harvinainen rotu.
Niin no, eihän tämä tosiaan ollutkaan viime vuonna kuin vasta kuudenneksi rekisteröidyin rotu.

Suurinpiirtein kaikki vähän aikaa sitten puhumaan oppineet lapset:
 - Kissa! 
Okei, jos Lupua vähän kutistaisi ja kuonoa vähän lyhentäisi, niin näyttäisihän se ainakin pimeässä vähän maine coonilta tms pitkäkarvaiselta kissalta. :D

 - Miten se nyt muka rivitalossa pärjää?
Miksei pärjäisi? Lapparit ovat erittäin sopeutuvaisia, asuuhan näitä pörröjä kerrostaloissakin aivan yhtä mallikkaasti. Mielestäni asuinpaikalla ei ole mitään väliä, kunhan kaveri vain saa muuten ulkoilla tarpeeksi.

 - Pureeko se?
Pakko tunnustaa, taisi olla allekirjoittaneella sen verran paha päivä että vastasin "Kyllä".

Tietysti kaikkein eniten Lupusta kuulee kehuja, kuinka kaunis ja rohkea koira tämä on. Muutama päivä sitten eräs vieras täti halusi ihan valokuvatakin Lupua. Eipä olisi voinut enempää mennä meillä rotu- ja yksilövalinta (josta viimeksi mainitusta iso kiitos kasvattajalle!) nappiin.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Puoli vuotta lähestyy

Päivitin tuohon kasvupostaukseen kuvan 5 ja puoli kuukautta vanhasta Lupusta. Tällä hetkellä nuo kaksi viimeisintä kuvaa ovat vähän huonoja (liivi päällä, niin ei näe kokoa kunnolla), mutta parempia ei taida Lupusta nyt olla.

Viime viikonlopunkin yökyläily meni ihan hyvin. Muutaman tavaran Lupu tosin hajoitti äidilläni kyläillessään, mutta nekin olivat onneksi minun vanhoja kamojani, joilla ei enää väliä niin ollutkaan.

Eilen kävimme pitkästä aikaa metsässä vähän rymyämässä. Tässä muutama kuva siltä retkeltä.

Kun Lupun päästää metsässä irti, se menee ensin näin.
Sitten se jo juoksee vastaan näin.



"Kato ku hieno havu!"
Aina, kun Lupu poseerasi hienosti, osui tietysti joku oksa naaman eteen.


Me ihmiset pidimme kaakaotaukoa järven rannalla.
Joltakin tipiltä oli pesä pudonnut.


torstai 4. lokakuuta 2012

Lupu sairaanhoitajana

Jos joskus Lupu tarjoutuu sinulle sairaanhoitajaksi, ei kannata suostua. Ajatus kuulostaa ihanalta, mutta ei siitä mitään hyvää seuraa.

a) Kun yrität nukkua sängyssä pahinta oloa pois, alkaa alakerrasta kuulumaan hirveä mekkala. Joku tavara tipahti aivan selvästi jostain. Kun viimein saat itsesi kammettua ylös sängystä ja laahustat rappuset alas, huomaat lattialla olevan kaukosäätimen lisäksi vain söpösti keinutuolin alla nukkuvan koiran.

b) Jotta voisit edes vähän vahtia pienen koiran tekosia, päätät siirtyä alakertaan sohvalle nukkumaan. Tästä pieni koira innostuu, ja alkaa juoksemaan rallia ympäri alakertaa, monesti myös sohvalle hypäten ja ylitsesi juosten. Olet liian väsynyt komentamaan koiraa niin, ettei pieni koira ota sitä leikkinä, joten päätät vain kääntää kylkeä ja esittää nukkuvaa. Tällöin pieni koira päättää tulla repimään sinua tukasta.

c) Yrität mennä nukkumaan villasukat jalassa, mitä et tavallisesti tee koska et vain osaa nukkua sukat jalassa. Nukahtamista ei tietenkään helpota sekään, että kun jalat eksyvät liian lähelle sängyn reunaa, meinaa pieni koira napata villasukat jalastasi.

d) Seuraava aamuna heräät siitä iloisena, että sait pitkästä aikaa nukkua pitkään, kun pappa hoiti aamulenkityksen. Huomaat kuitenkin pian, että sängystä heräsi lisäksesi joku muukin - pieni koira, jolla ei todellakaan ole asiaa sänkyyn. Yrität karjaista "Lupu alas!", mutta samalla huomaat, että kurkkukipukin on iskenyt eikä ääni oikein kulje. Komento ei siis mene perille, ja koiraa lähinnä ihmetyttää että mitähän tuo kähisee. Nouset siis ylös, ja yrität nostaa koiran alas sängyltä. Sekin menee aivan leikiksi, sillä koira alkaa juoksemaan sängyllä ympyrää ja venkoilemaan samantien, kun saat siitä edes jonkinmoisen otteen.

Että näin. Älä siis palkkaa Lupua sairaanhoitajaksi! ;)

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Yökyläilyä



Lupu tosiaan oli viime viikonloppuna yökyläilemässä. Reissu meni kaikin puolin oikein hyvin, turhaan sitä jännitettiin. :) Lupu oli kuulemma osannut käyttäytyä hyvin (yhtä kakkaa lukuunottamatta, minkä onneksi oli tajunnut päästää matottomaan paikkaan), ja oli ihan suihkussakin käynyt mallikkaasti! Kun viimeksi itse pesimme Lupun, oli Lupu niin loukkaantunut ja itki kuin pieni lapsi, mutta nyt Lupu oli ottanut ihan rauhallisesti. Lieköhän syy ollut siinä, että suihkuseurana oli kultainennoutaja Pablo vaiko ihan siinä, että nyt sateisen syksyn ansiosta Lupu on tottunut kastumiseen.

Lupu oli myös metsälenkillä törmännyt ensimmäistä kertaa elämässään hevoseen. Onneksi Lupu ei ollut tavalliseen tapaansa mennyt pomppimaan hevosen jalkoihin, vaan oli jännittänyt kauempana. Raja se on näköjään Lupunkin rohkeudella tuollaisissa sosiaalisissa tilanteissa.

Loppuviimeksi melkein pelottikin, että suuttuuko Lupu meille, kun viemme sen pois kivasta hoitopaikasta. ;) Mutta tyytyväiseltähän tuo vaikutti, kun autossa alkoi samantien nukkumaan. Ja nukkuessahan melkein koko loppupäivä menikin.

Tämä kuvakulma ei taida oikein tehdä oikeutta Lupun
komeudelle... ;)
Kotona nukuttiin ketarat seinää vasten pystyssä, tosin silmät
aukeaa tasan siinä kohtaa kun kameran (tai siis kännykän
tässä tapauksessa) kaivaa esiin.