torstai 29. marraskuuta 2012

Lunta ja kyläilyä

Tämä päivä alkoi Lupulla aika lupaavasti. Mitähän erityistä minä nyt olen tehnyt, kun heti ensimmäisenä, jo ennen aamupalaa, minulle annetaan luu kaluttavaksi, se varmaan tuumasi. Mutta ei, se annettiin ihan vain hämäyksenä: aamulla meillä kävi kylpyhuoneen kuntotarkastaja, ja Lupulle piti keksiä jotain muuta tekemistä siksi aikaa. 

Eilen illalla oli jo vähän lunta maassa, mutta yön aikana sitä oli tullut lisää. Ei täällä mitään kunnon lumikerrosta ole, mutta kuitenkin enemmän kuin "edellisen ensilumen" kohdalla. Varauduinkin tämän aamun lenkkiin ihan kunnolla, söin aamiaisenkin ennen sitä kun ajattelin, että tässä menee kauan... Ja niinhän siinä meni, ajallisesti tuplat vaikka matka oli sama kuin joka aamu. En kyllä edes yrittänyt pitää vauhtia yllä, sen verta hauska oli tuon pienen koiran touhuja seurailla. 

Pakko muuten vähän mainostaa tähän väliin. Ilman Icebugeja olisin varmasti ollut moneen kertaan kumossa Lupun saatua lumihepulin. Itse ostin Heros-L -malliset juoksukengät, ja olen niitä nyt kävelylenkeilläkin pitänyt, eikä pelota ollenkaan kaatuminen enää (kaadun yleensä monta kertaa talvessa, mutta onneksi tähän mennessä ei vielä ole oikeasti sattunut). 

Viime viikolla Lupu oli muutaman päivän hoidossa kasvattajallaan, kun me olimme Tampereella leipomassa papasta tekniikan tohtoria. Visiitti meni oikein hyvin, ja oli jännä huomata, miten Elli-äippä vielä tunnistikin poikansa! Se suorastaan tärisi, kun tajusi Lupun olevan omaa pentukatrasta. Ellillä ja Lupulla oli kuulemma viha-rakkaussuhde tuon visiitin ajan, sillä välillä nuoltiin puolin ja toisin naamaa (Elli oli oikein ihana, kun ensin se oikein laitto tassua olkapäälle ja sitten nuoli Lupun naamaa) ja välillä taas Lupu sai köniin kun meni ottamaan Ellin ja Lempin leluja suuhunsa. 

Lupua pois hakiessa ei sitten mennytkään kuin ehkä puoli minuuttia, kun Lupu jo veteli sikeitä takapenkillä. Ja kyllähän sitä unta sitten riittikin pari päivää! ;)

Loppuun vielä muutama kuva, kiitos näistä Katrille! 

Emän ja pojan hellä hetki 
Koko jengi

Lempi ja Lupu hurjina

torstai 22. marraskuuta 2012

Jauhelihakeksejä

Näitä koirankeksejä minun on pitänyt kokeilla tehdä jo pari kuukautta, siitä lähtien kun näin tämän mainion reseptin Neiti Vee ja tassunjäljet -blogissa. Kiitokset vaan K:lle tämän jakamisesta! :) 

Itse tein vain puolikkaan taikinan, mutta tässä koko resepti:

400g jauhelihaa tai muuta lihaa
2 kananmunaa
1 dl vehnäjauhoja
1 dl maissijauhoja tai kauraleseitä

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sekoita liha ja kananmunat keskenään. Lisää sitten jauhot ja sekoita. Levitä taikina leivinpaperoidulle uunipellille tasaiseksi levyksi. Laita taikinan päälle vielä toinen leivinpaperi, jotta pinta ei pala. Paista keksilevyä uunissa n. tunti. Anna jäähtyä ja leikkaa osiin. 

Jos haluat kekseistä kauemmin säilyviä, älä vielä sammuta uunia vaan laske lämpötila sataan asteeseen. Laita keksit uuniin vielä noin tunniksi (muista taas leivinpaperi päälle!).


ps. Sama resepti löytyy myös Jennan keittiössä -blogista. 

tiistai 20. marraskuuta 2012

Liebster Blog

Aliel Team Vallattomat -blogista muisti meitä tällaisella mieltä lämmittävällä palkintohaasteella. Paljon kiitoksia! :)


"Kyseessä on Liebster-palkinto, jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia. 

 Varsinaista hommaahan tässä ei ole, vaan säännöt kuuluvat näin: 

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle. 
2.Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. 
3. Toivo, että ihmiset, kelle jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen."

Vaikka luen monenlaisia blogeja, ajattelin jakaa tätä eteenpäin vain koirablogeille, sellaisille, jotka päivittyvät (ainakin suhteellisen) aktiivisesti. Näitä voi myös ajatella linkkivinkkeinä, joten tässä viisi valintaani pienen selityksen kera:

Wiima, paimensukuinen lapinkoira - Wiiman blogia on jännä lukea, sillä Lupulla ja Wiimalla on vain kolme päivää ikäeroa. Hienoja kuvia myös! 

Suklaamuru ja Kermakaramelli + 1 Salmiakkipastilli - Tässä blogissa seikkailee kolme suomenlapinkoiratyttöä. Tykkään tosi paljon blogin kirjoitustyylistä! 

Riemuloikka - Tämän blogin pääosassa ovat kaikenkarvaiset (ja sulkaiset) eläimet, löytyy tassuttajaa kanoista koiriin (ja myös se yksi suomenlapinkoira :)) sekä paaaljon pupuja. Mielenkiintoista luettavaa!

Neiti Vee ja tassunjäljet - Tässä blogissa seikkailee westietyttö nimeltä Vanilla. Täältäkin löytyy kauniita, tunnelmallisia kuvia. 

Onni on oma koira - Tämä blogi kertoo Lupua pari kuukautta vanhemmasta leonberginkoiratytöstä, Emmasta. On mielenkiintoista lukea, miten arki sujuu lähes samanikäisen, mutta paljon isomman ja siksi niin erilaisen pennun kanssa. 




keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Aikuistumista

Alunperin minun oli tarkoitus postata kuvia sunnuntain geokätköilyreissulta, mutta tuossa juuri kuvia tutkiessani totesin, että eipä niistä ollut oikein onnistunut yksikään. Sunnuntai oli tooosi harmaa päivä, enkä ollut sitä sitten tajunnut ottaa kuvaillessa huomioon. Höh.

Lupusta on kovaa vauhtia tulossa iso poika. Välillä se on alkanut jo jalkaa nostamaan, mutta suurimman osan kerroista se kyllä käy vielä tyttöpissalla. Tosin kyykkyhommissakin alkaa olemaan välillä merkkaamisen meininkiä (vai voiko noin sanoa?), sillä ihan selvästi se niinkin tehdessään hankkiutuu puun tms viereen.

Hihnassa kulkemisessa - tai lähinnä toisten koirien ohittamisessa - on myös tapahtunut iso harppausaskel parempaan. Eipä siihen näköjään paljon tarvittukaan, muutaman kerran minulla oli lenkillä perusnappuloiden lisäksi herkkuna myös nakkia, ja sillä saikin hyvän lähtösysäyksen parempiin ohituksiin. Toki Lupu vielä välillä yrittää hyppiä kovastikin leikkimään vastaantulijoiden kanssa, mutta muutama nappisuorituskin (yhden käden sormilla laskettava määrä, kylläkin) on jo nähty.

Instagram lanseerasi tuossa jokin aikaa sitten kuvagalleriansa myös tietokoneella katseltaviksi, joten lopuksi vielä linkki minun galleriaani siellä: instagram.com/nousiaij. Kuten arvata saattaa, suurin osa kuvista siellä on tottakai Lupusta. Näin isolta ruudulta katsottuna tietyt kuvat (lähinnä kännykällä kuvatut) ovat aika pikselimössöä, mutta ainakin näin äkkiä katsottuna suurin osa kuvista näytti ihan kohtuullisen hyviltä.

maanantai 12. marraskuuta 2012

Liesjärvellä

Lauantaina kävimme pienellä retkellä Liesjärven kansallispuistossa. Pakko mainita tähän alkuun, että nyt nolottaa - äsken asiaa googlaillessani sain huomata, että koiraa EI saa pitää irti kansallispuistossa, vaikka lintujen pesimäaika olisikin ohi. No, onneksi ei ketään tullut vastaan... Ja toisaalta, eipä pentu kauas uskalla mennä. Mutta tiedetäänpähän jatkossa tämäkin.

Lupun meininki oli alkuun vähän tällaista...
...ja tällaista
Myös Liesjärveltä löytyi hyvä keppi
Kukkuu!
Järvessä oli ohut jääkerros, ja sepä vasta outoa oli
Luntakin syötiin
Kukahan tästä on mennyt
Loppureissusta bongasimme vielä tällaisen matamin, eli koppelon

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

17 kysymystä ja vastausta

Nopeat syövät hitaat, eli minut. Minut ehti haastaa sekä Wiima että Vanilla emäntineen, joten vastailtavaa on vähän enemmän kuin tässä haasteessa yleensä. Kiitoksia molemmille haasteesta! :)

Aloitetaan Wiiman kysymyksillä:


 1. Miten päädyit juuri siihen rotuun/rotuihin, joka sinulla on?
Papan kanssa pohdittiin pitkään, että mikä olisi meille sopivin rotu. Pitkän aikaa omana suosikkinani oli Welsh corgi pembroke, mutta tästä ajatuksesta luovuin siinä vaiheessa kun tajusin, että asunnoksemme hyvin suurella todennäköisyydellä valikoituu jonkinsortin kaksikerroksinen asunto - niin kuin nyt tämä rivitaloasuntomme. Ei taitaisi olla lyhyillä jaloilla kovin kivaa tassutella rappusia alas. Papalla oli myös aika vahva mielipide siitä, miltä koiramme tulisi näyttää. Papan kriteereinä oli lähinnä alkukantainen ulkonäkö: pitkä kuono, pitkät jalat, pitkä häntä, kohtuullisesti korkeutta ja mieluusti pystyt korvat. Minä taas halusin ehdottomasti pitkäkarvaisen ja iloisen näköisen koiran, ja kokoa sen verran että ei tarvitse ulkoillessa pelätä.
Suomenlapinkoira ei ollut kummallekaan meistä tuttu rotu edes nimeltä. Koirat - Ensyklopedia -kirjassa eräällä sivulla oli kuva iloisesti hymyilevästä, muistaakseni musta merkein, suomenlapinkoirasta, ja siihen naamaan ihastuimme molemmat. Kun rotua tutkimme vielä vähän enemmän, oli päätös varma - tällainen on meidän koira.

2. Onko koiraasi luultu jonkin muun rodun edustajaksi, minkä?
Nyt kun Lupu on vähän isompi (tällä hetkellä 6,5 kuukautta), ei enää vääriä arvauksia kauheasti kuule. Pikkupentuna Lupua on arvattu huskyksi, "susikoiraksi" ja belgianpaimenkoiraksi.

 3. Millaisia asioita puuhaat koirasi/koiriesi kanssa? Harrastuksia ja muita yhdessä tekemisiä? 
Mitään "hienoa" harrastusta meillä ei vielä ole, mutta agility kiinnostaisi kovasti. Tällä hetkellä yhdessä tekeminen on lähinnä tavallista lenkkeilyä, metsässä käyntiä ja temppujen opettelua. Niin, ja tuon agilityn lisäksi sitten isona kiinnostaisi myös canicrossaus (koirajuoksu), juoksemisesta muutenkin kun tykkään.

4. Mitä kuuluu koirasi ruokavalioon? Onko erityistä lempiruokaa?
Lupun perusruokana on Purinan juniorinaksut, ja lisänä yleensä tarjoillaan piimää tai raejuustoa. Tällä hetkellä parhaiten herkkuna toimii nakki.

5. Mieluisin valokuvasi koirastasi/koiristasi? (tai mieluisimmat, koska yhden valinta voi olla supervaikeaa..)
Valitsin tähän kaksi aikas erilaista kuvaa. Ensimmäinen on kaunis "poseerauskuva", olisikohan Lupulla siinä ikää 11 viikkoa. Minulle tulee tuosta kuvasta aina mieleen eräs 60-luvun malli-idolin Twiggyn kuva, harmi kun en kyseistä kuvaa ainakaan heti googlaamalla löytänyt.
Alemmasta kuvasta tykkään, koska Lupu on siinä niin iloisena mielipuuhassaan - tutkiskelemassa metsää.




6. Mitä koirasi tykkää hoitotoimenpiteistä kuten kynsienleikkuu? Suihkutus? Hampaiden harjaus?
Hoitotoimenpiteet menevät ihan kohtuullisen hyvin, mutta parantamisen varaa on vielä paljon. Kynnet Lupu antaa leikata kauniisti, turkin harjaus menee kohtuullisesti. Suihkutus taas on ihan eläinrääkkäystä Lupun mielestä. Hampaita  meillä ei harjata, vaan Lupu saa aina iltalenkin jälkeen Dentasticksin tai vastaavan "hammasharjan" kaluttavakseen.

 7. Miksi koirasi/koiriesi nimi on se mikä se on? Oliko muita vaihtoehtoja nimeksi?
Muistaakseni muita vaihtoehtoja ei ollut, vaan tämä keksittiin ihan ensimmäisenä. Minusta Lupu on hauska nimi, sillä sen lisäksi että Lupu-niminen kaveri löytyy myös ainakin allekirjoittaneen suosikkilehdestä Aku Ankasta, niin se sisältyy myös koiran latinankieliseen nimeen, canis lupus familiaris. Niin, ja onhan minulla ainakaan ollut muitakin Aku Ankasta nimensä saaneita lemmikkejä, nimittäin Tupu-niminen kissa.

8. Mikä oli ensimmäinen asia tai taito jonka koirallesi/koirillesi opetit?
Lupu opetettiin ensimmäisenä istumaan.

Ja sitten vaihdetaan Vanillan kysymyksiin (karsin samat kysymykset pois):

9. Mikä on paras piirre koirassasi? 
Iloisuus. Ei itseäkään asiat enää harmita niin paljon, kun vierellä on tuollainen iloinen venkula. :)

10. Mikä on huonoin puolesi koirankouluttajana? Miksi?
Lyhytjänteisyys, ehdottomasti. Jos Lupu ei kohtuullisen nopeasti opi jotain ei-niin-tärkeää asiaa (esimerkiksi noutaminen on tällainen), niin jätän asian sikseen ja siirryn seuraavaan asiaan.

11. Minkä tempun/asian koirasi osaa parhaiten?
Nykyään Lupu osaa odottaa useimmissa tapauksissa kauniisti ruuan/herkun syömistä. Paikka- ja ole hyvä -käskyt ovat nykyään kova sana. Tosin ei tämä vielä ihan kaikessa onnistu, mutta mielestäni tämä on niin hyödyllinen asia että sen voi mainita, vaikka joku tassun antaminen tms sujuukin paremmin.

12. Mitkä ovat koirasi lempileluja?
Sininen ultraäänellä vinkuva valas sekä pari päivää sitten edesmennyt pieni Nalle Puh -pallo. Tosin kaikista parhaita olisivat villasukat, jos vain tilaisuus annettaisiin.

13. Oletko tehnyt koirallesi itse jotain asusteita? Jos olet, niin mitä?
En, sillä mielestäni se olisi lapinkoiralla vähän hassua. :D Tosin jouluksi tms voisi pantaan laitettava rusetti tms olla ihan hauska, mutta tuskinpa teen. 

14. Mikä on huonoin piirre koirassasi?
Tähän en oikein osaa sanoa. Ehkäpä se on tietynlainen malttamattomuus, mutta kyllähän se sitäkin asiaa oppii koko ajan. Kohdassa 11 mainitsin tuosta kauniisti odottamisesta, niin esimerkiksi nakin kanssa se ei todellakaan onnistu, silloin Lupun touhu menee aivan hervottomaksi.

15. Tuleeko koirasi hyvin toimeen muitten koirien kanssa?
Tulee kyllä. Toivottavasti tämä jatkuu aikuisenakin. Lupu on todella rohkea pentu ja kiltti muita kohtaan. Joillakin koirilla saattaa mennä hermo Lupun leikitysyrityksiin, mutta kun sille ärähtää niin kyllä se tietää paikkansa ja antaa olla.

16. Onko koirallasi pantoja, valjaita ja hihnoja useampia kuin yksi kappale?
Lupulla on yksi panta, yksi tavallinen hihna, yksi flexi (joka on kylläkin vielä paketissa, saatetaan myydä pois) ja kahdet valjaat. Valjaista tosin on käytössä vain toiset, sillä toiset ovat väärän kokoiset, liian isot. Mahdollisia näyttelyjä varten pitäisi kyllä ostaa Lupulle myös hienompi hihna ja ehkä hienompi pantakin.

17. Käytkö koirasi kanssa sellaisissa paikoissa lenkillä, jossa koirasi voi olla irti?
Kyllä, mutta en joka päivä, viikottain kerrat vaihtelevat yhdestä kolmeen. Pitäisi kyllä ehdottamasti käydä enemmänkin tällaisilla irtipitolenkeillä.

Ja sitten vielä omat kysymykset (nappasin pari myös minulta kysytyistä). Laitoin kaikki kysymykset yksikössä, vaikka muutamalla haastamallani onkin useampi koira.

1. Miksi päädyit juuri tähän rotuun?
2. Entä miksi juuri kyseinen yksilö?
3. Miten keksit koirasi nimen?
4. Jos joskus ottaisit jonkun muun rotuisen koiran, mihin ehkä päätyisit?
5. Onko koirallasi jotain epäkoiramaisia tapoja?
6. Milloin koirasi sai sinut viimeksi nauramaan? Mitä tapahtui?
7. Mikä on pahin tuho, jonka koirasi on saanut aikaan?
8. Mikä on koirasi lempipaikka kotona?
9. Lempikuva/lempikuvat koirastasi?

Haastan:
Onni on oma koira
Elämä koiran kanssa!
Team Vallattomat
Suklaamuru ja Kermakaramelli + yks Salmiakkipastilli

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Hymypoika

Lupu oli viikonloppuna taas yhden yön verran hoidossa mummulassa. Oli niin hauskaa että nauratti, vähän tähän tapaan: 

torstai 1. marraskuuta 2012

Lähimetsässä

Pappa löysi lauantaina tästä läheltä kivan metsäreitin, jonne sitten suunnistimme koko porukka sunnuntaiaamuna. Kiva, että nyt on läheltäkin tiedossa paikka, jossa Lupua voi pitää rauhassa vapaana! 

Lupu terassilla odottelemassa lähtöä
Metsästä löytyi myös passeli agilityharjoituspaikka


"Enks mä hypännytkin hienosti?"

Kalliolla, kukkulalla
Jännä jäätikkö

Jännää lunta



Paluumatkalla bongattiin myös pöhnäinen tipi. Toinen ei päässyt lentoon,
vaan pomputteli vain maassa.