maanantai 31. joulukuuta 2012

Joulunviettoa, osa 1: Nummijärvi

Tänä vuonna tulikin tavallista pitempi joulureissu, sillä olimme poissa kotoa reilun viikon: alkuun muutaman päivän Etelä-Pohjanmaalla  Nummijärvellä, ja sitten muutaman päivän Pohjois-Karjalassa Nurmeksessa.

Nummijärvellä näköjään teki taas päivien harmaus tepposet, kun kuvat ei oikein tahtoneet onnistua. Laitan tähän kuitenkin muutaman hauskimman.

Tessu-labbis ja lentävä lapinkoira jäällä
Mitähän lie Lupu nähnyt, kun noin järkyttyneeltä näyttää...
Köydenvetoa jee!

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Paras joululahja

Tämä joulu vetelee jo viimeistä pyhäpäiväänsä. Toivottavasti kaikki ovat päässeet nauttimaan joulunvietostaan yhtä onnellisina, kuin kuvan pieni lapinkoira. :)

maanantai 24. joulukuuta 2012

Joulutoivotukset

Kuvauslavasteena käyttämäni joulupukkipehmolelut ja tonttulakit uhkasivat mennä parempiin suihin, joten me toivottelemme nyt tunnelmallista joulua kaikille blogin lukijoille. :)


torstai 20. joulukuuta 2012

8 kuukauden kriisi jatkuu

Wiiman emäntä tuossa heitti ilmoille ajatuksen, että jos tässä Lupun pöhköilyssä olisi kyse murrosiän alkamisesta. Itsekin olin vähän sitä miettinyt, sillä urokset tosiaan testaavat rajojaan n. vuoden ikäisenä ja koittavat alkaa merkkailemaan sisällä. Mutta tässä on yksi asia mikä minua ihmetetyttää - en tietenkään ollut näkemässä, mutta koska molemmat pissat ilmestyivät keskelle mattoa, niin olen melko varma siitä, että Lupu teki nämä tyttötyylillä eikä jalkaa nostamalla. Jos sillä nyt on väliä? Mietin myös, että tuohon vuoden ikään on vielä pitkä matka, jos sekään nyt on oleellista.

Iltalenkillä Lupu oli eilen aivan mahdoton, sinkoili edessuntaa, koko ajan poimi jotain suuhunsa ja välillä taas maiskutteli keltaista lunta. Varmaan puolen minuutin välein (vai olisikohan viisitoista sekuntia paremmin sanottu) sai huutaa joko "ei" tai "irti". Tosin siitä täytyy Lupulle antaa kehut, että ensimmäistä kertaa "irti"-käsky tuntui menevän perille. 

Myös muiden koirien ohittaminen tuntui vaikeammalta. Jos sain Lupun huomion ohitustilanteessa kiinnitettyä namiin, niin sittenkin pomppiminen jatkui, tosin tällä kertaa minua vasten. Oikeanlaisen herkun löytäminen tuntuu kyllä olevan vaikeata - joko sillä ei saa Lupun huomiota ollenkaan, tai sitten se pöhkööntyy vallan. Lähimpänä sopivaa tuntuvat olevan nämä Well Donen riistanmakuiset pihvitikut, nappulatyylisillä taas ei ole mitään vaikutusta ja nakeista sekä makkaroista pieni koira pöhkööntyy täysin. 

Ehkä tässä tosiaan on kyse murkkuikäisestä koirasta. 

Tämän aamun lenkki meni vähän paremmin kuin eilisiltainen, mutta pakko silti valittaa jostakin - nimittäin joistakin ihmisistä. Samaa reittiä näytti hetkeä aikaisemmin kulkeneen joku tyyppi karkkipussin kanssa, sillä tasaisin välimatkoin maassa näkyi karkkipaperia. Voi huokaus, en voi ymmärtää mikä siinä omien roskien siivoamisessa (tai eihän niitä tarvitsisi siivota alkuunkaan, jos ei sotkisi) on niin vaikeata! Minua jotenkin myös jaksaa huvittaa jokakeväinen valitus lumen alta paljastuvista koirankakoista, kun sieltä oikeasti paljastuu niin paljon kaikkea muutakin, pahimmillaan ties mitä lääkepakkauksia jos oikein sopivaan paikkaan sattuu. 

Mutta se siitä aiheesta. Loppuun vielä pieni vertailukuva Lupusta neli- ja kahdeksankuisena. Hupaisasti se rontti vielä nukkuu (tai torkkuu, kuten tuossa yläkuvassa) samalla lailla kuin pienenäkin poikana. :)

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

8 kuukauden kriisi

Toissapäivänä Lupu täytti 8 kuukautta. Aikuistumista ilmassa? No ei.

Tänään Lupu on oikein kunnostautunut pissavahinkojen kanssa. Melkein heti lenkiltä palattuamme löytyi lammikko matolta. Kiikutin maton yläkertaan odottamaan pesua. Eipä tainnut mennä kuin puoli tuntia, kun sain jo seuraavan maton kiikuttaa yläkertaan. 

Maanantaina taas kävi pieni yhteentörmäys Lupun pään ja minun leukani välillä - olin kyykyssä ja pidin hetken Lupua kiinni, jottei se karkaisi takaterassille häiriköimään papan lumihommia, ja niinhän siinä kävi että Lupu pomppasi ylöspäin, sen päälaki osui lujaa leukaani ja yläetuhampaani iskeytyivät alahuuleeni. Onneksi ei mitään tikkejä tarvittu, vaikka verta tuli ja sattui ihan kiitettävästi. Ja toisaalta, onneksi Lupu ei tuossa ottanut itse osumaa. 

Minun piti laittaa tähän loppuun enemmänkin kuvia, mutta tuo päivien harmaus teki taas tepposet. Nämä pari kuvaa ovat muistaakseni itsenäisyyspäivältä.



lauantai 15. joulukuuta 2012

Ostoksia

Joulukuun Musti ja Mirri Express -mainoslehtisessä lukee seuraavanlaisesti:
Kun maha on kinkkua täynnä, leikitellään kuusen alla! 
Kuulostaako tämä teidänkin mielestä hiukka pahaenteiseltä? Lupu kiltti, ethän kuitenkaan varasta sitä joulukinkkua, äläkä myöskään kaada kuusta, joohan?

Viime aikoina on tullut tehtyä pari mainitsemisen arvoista koiramaista ostosta. Viimeinkin hommattiin koiraportti viime sunnuntaina, ja tänään kävin ostamassa Furminaattorin. 

Tuo koiraportti on peräisin kirpputorilta, maksoi peräti huimat 6 euroa. Muutamia osia siitä puuttui, joten saranan ja hakassysteemin hankkimisen jälkeen hintaa tuli portille noin kymmenen euroa. Sijoitimme portin niin, että Lupu ei nyt omin nokkineen pääse keittiöön. Keittiön tasoja on mielestäni todella vaikeaa pitää tavaroista puhtaana, ja sieltä Lupu onkin usein yksinollessaan varastellut ja tuhonnut kaikenlaista. 

Furminaattoria olen jo pidemmän aikaa harkinnut, ja nyt kun sitä edellämainitussa Musti ja Mirri Expressissä mainostettiin, niin pitihän sellainen käydä pois hakemassa. Kuten varmaan kaikki muutkin laitetta ensi kertaa kokeilleet, myös minä yllätyin että kuinka paljon sitä (alus)karvaa oikein lähtikään! Lupustakin Furminaattori oli ihan siedettävä laite, toisin kuin esimerkiksi kampa...

En muuten raaskinut heittää tuota irronnutta karvaa menemään - ajattelin, että sen voisi käyttää vaikka amigurumin tms käsityöjutun täytteenä. ;)


maanantai 10. joulukuuta 2012

Helsinki Winner 2012

Lauantaina kävin ensimmäistä kertaa elämässäni koiranäyttelyssä, Helsingin Messukeskuksessa olleessa Helsinki Winner 2012 -tapahtumassa. Lupu ei ollut reissussa mukana, vaan olin matkassa whippet-kasvattajan kanssa. Tuli siis samalla tutustuttua vähän toisenlaisiinkin haukkuihin. 

Koiranäyttelyseurani on kokenut näyttelyissä kävijä, joten sain kyllä hyvät selitykset siitä, että mitä missäkin kohdassa tapahtui. Joskus haluaisin Lupunkin käyttää jossain näyttelyssä, mutta sen isommalti minua ei näyttelytouhu välttämättä kiinnosta - kunhan nyt jonkun merkinnän ja arvostelun saisi Lupustakin. 

Oli jännä huomata, miten erilaisia eri koirarodut ovat keskenään - itse olen tottunut tuohon pieneen mölyapinaan, ja vinttikoirapuolella olikin sitten ihan hiljaista. Kun siirryin "omalle puolelleni" eli halliin, missä oli mm. lapinkoirat ja samojedit, äänitaso olikin sitten aivan toinen! Käytöskin oli aivan toisenlaista, en tajunnut ollenkaan miten paljon rauhallisempia koiria vinttikoirat ovat, joten vähän pelästyinkin sitä että apua, noinko kauniisti sitä pitää osata täällä käyttäytyä. Noh, pystykorvien kehissä ja kehien laidoilla olikin käytös sitten vähän toisenlaista. ;) 

Muutama ostoskin tarttui mukaan, oikeastaan noiden ostosten takia ylipäätään halusinkin tuonne näyttelyyn. Lappalaiskoirat ry:n ständiltä ostin suomenlapinkoira-piparkakkumuotin, lappalaiskoirakalenterin sekä buff-mallisen punaisen huivin. Muilta ständeiltä ei pahemmin tullut ostoksia tehtyäkään, paitsi laatikollinen WellDone riistanmakuisia pihvitikkuja tarttui myös mukaan. Laatikko sisältää 40 kappaletta pihvitikkuja ja hintaa oli kymppi, ei paha! :)

Kalenteri, piparkakkumuotti ja pihvitikkuja
Lappalaiskoirahuivin kuviointia
Lapinkoiramuotilla tulee tämännäköisiä pipareita

perjantai 7. joulukuuta 2012

Lumiturpailua ja auringonlaskujuttuja

Luminaamainen lapinkoira on onnellinen lapinkoira. :)

Opettaja opettaja minä tiedän! 

Uljas koira...



Paluumatkalla pentutapaamisesta poikkesimme katselemassa
lentokoneiden laskeutumista Lemminkäisen kalliolla.







maanantai 3. joulukuuta 2012

Pentutapaaminen

Eilen oli kauan odotettu pentutapaaminen. Paikalla olivat Viiden Vaiston O-pentueesta tytöt Henni ja Elma sekä pojat Oomi ja Lupu, pojat Jörö ja Poju eivät päässeet paikalle. Ja tietenkin myös Elli-äiskä sekä "emäntäväkeen" kuuluva Lempi (ei sukua) olivat paikalla.

Kuvat ovat aikamoista pikselimössöä, sillä vauhtia riitti!

Lupu, Oomi ja Lempi. Oomi oli venähtänyt jo tosi isoksi!
Lupu puolestaan oli kasvattanut isoimman turkin. 

Lupu ja Oomi peuhaavat Hennin kanssa. 

Elma otti alkuun vähän rauhallisemmin ja tutkaili tilannetta. 

Elli

Lempi ja Elli piti laittaa välillä jäähylle

Henniä nauratti


Vaikutan varmasti todella hyvältä koiranomistajalta, mutta
luulisin kuvassa olevan Hennin ja Lupun...

Lupu ja Oomi

Lupu ja Oomi

Oomi kurkkii Lupun selän takaa, että mitä tapahtuu