maanantai 23. joulukuuta 2013

perjantai 8. marraskuuta 2013

Lupun lempiohjelma

Lupu kiinnittää yllättävän vähän huomiota television eläinohjelmiin, mutta jostain kumman syystä Lupu on jäänyt monta kertaa television eteen tuijottelemaan nimenomaan Salattuja Elämiä. Lieköhän näyttelijöiden äänet käyneet niin tutuiksi, vai mistä johtuu...



torstai 31. lokakuuta 2013

Vaarallinen portti

Kun sattuu, niin sattuu sitten monta asiaa kerralla. Mietin pitkään, että kirjoitanko tuosta alkuosasta ollenkaan näin julkisesti, mutta antaa mennä.

Eilen menin tavalliseen tapaan yksinäni juoksulenkille. Juoksen kevyen liikenteen väylän oikeaa reunaa, kun vastaan tulee pyöräilijä myös omaa oikeaa puoltaan kulkien. Kun se on noin 15 metrin päässä minusta, se vaihtaa kanssani samalle puolelle, ihan reunaan kiinni. Arvon siinä hetken, että tuleeko se oikeasti päälle, no tuleehan se, ja hyppään ojaan. Kun käännyn katsomaan taakseni, se on taas vaihtanut takaisin toiselle puolelle.

En erityisemmin pelästynyt tuota tilannetta, lähinnä vain otti päähän (ja ottaa vieläkin) että en itse tehnyt mitään. Tosin ehkä parempi niin, kun ei sitä ihmisistä ikinä tiedä... Ja jos sen oli pakko joku säikäyttää, niin onneksi se olin minä eikä joku lapsi tai mummeli. Vähän epäilen, että kellekään miespuoliselle (paitsi lapselle) se ei olisi tuota uskaltanut tehdä.

Tuosta tilanteesta tuohtuneena jatkoin sitten kotiinpäin. Kotipihaan saapuessa huomasin, että pappa ja Lupukin ovat vasta tulleet lenkiltä, ja huusin niitä odottamaan. He olivat jo ehtinyt etuterassin sisäpuolelle, ja minä aloin sitten selostamaan tuota tilannetta niin, että itse olin vielä portin ulkopuolella. Lupu innostui minut nähdessään, ja nousi porttia vasten tervehtimään minua. Sitten sen tassu lipesi ja jäi kiipeliin portin pystypuiden väliin. Tassu oli niin jumissa, että se ei olisi sitä itse siitä saanut irti, itsekin sain aika lujaa vetää että tassu irtosi. Ja voi siitä kiljunnan määrää... Onneksi tassulle ei käynyt mitään, koira vain pelästyi kunnolla.



Ei kyllä tullut ollenkaaan mieleen, että tuo portti voi olla noin vaarallinen. Nyt pitääkin sitten nikkaroida tuohon ylös yksi poikkipuu. Muita tuollaisia vaaranpaikkoja aidassa ei onneksi olekaan, sillä portteja lukuunottamatta aidassa on poikkipuut päällimmäisenä, ja takaterassin portissa taas nuo raot ovat ihan olemattomat. 

tiistai 29. lokakuuta 2013

Melkein metsästyskoira

Huom! Kaikki eivät välttämättä riistakuvista tykkää, joten alkuun varoituksena: tästä postauksesta löytyy kuva kuolleista linnuista.

Viime viikonloppuna Lupu pääsi taas käymään Pohjois-Karjalan metsissä lintujahdissa. Itse en ollut tällä kertaa mukana, ja papan puhelinkin hajosi metsästysreissulla, joten metsäkuvia ei tällä kertaa ole (viime vuoden kuvat löytyvät tästä postauksesta). Saalista sen sijaan tänä vuonna miehet saivat, yhden metson ja pari teertä.

Alkuun Lupu ei tälläkään kertaa tiennyt, että mistä on kyse (tosin eihän sen olisi pitänytkään ymmärtää, kun ei varsinainen metsästyskoira ole eikä ole kuin kerran aiemmin käynyt metsällä). Se keskittyi omiin lempipuuhiinsa, kuten keppien järsimiseen ja kaiveluun.

Myöskään ammuttua lintua Lupu ei meinannut osata etsiä, vaikka sen verran lähellä olikin että varmasti haju tuli tarkkanenäisen kaverin nenään. Sitten lintu kyllä löytyi, kun sen paikka osoitettiin lumipallolla heittämällä.

Toisen metsästyspäivän viime hetkillä Lupu sai jutun juuresta kiinni, ja alkoi selvästi nuuhkimaan lintujen jälkiä. Saapa nähdä, miten ensi vuonna käy!

•••••


Kun ajoimme torstaina Uudeltamaalta Pohjois-Karjalaan, jossakin Joroisten kohdalla alkoi näkymään lunta. Nilsiässä Lupu pääsikin ekaa kertaa tänä talvena tekemään tuttavuutta lumikasan kanssa. ☺


Lupu toisen päivän saaliiden kanssa: vasemmalla teeri ja oikealla metso. 

Aina ei voi poseeraaminen kiinnostaa...

Itse kävin pitkästä aikaa yksinäni ulkoiluttamassa kameraa. Oli kyllä sen verran harmaa päivä, että suurin osa kuvista ei onnistunut ollenkaan...

Lintulaudalla vieraili tikka. 



maanantai 14. lokakuuta 2013

Syksy

Järkkäriä tulee nykyisin ulkoilutettua harmittavan vähän. Nyt viikonloppuna tuli kuitenkin otettua kamera mukaan lenkille, vaikka eipä sitä kovin montaa kuvaa tullut kuitenkaan otettua. Kohtahan tämä väriloisto katoaa, joten pitää kyllä lähipäivinä lähteä uudestaan järkkärin kanssa ulos! 








maanantai 9. syyskuuta 2013

Kirppislöytö

Tästä lienee jo pari kuukautta aikaa, mutta olen vallan unohtanut mainita. Kesällä kirppistellessä sattui Ikaalisten vanhalla kirpputorilla silmiin teline, jossa oli karikatyyrimallisia koirajääkaappimagneetteja. Iloiseksi yllätykseksi sieltä yksi lapinkoirakin, joka täytyi tietysti ostaa hinnankin ollessa vain muistaakseni euron. Aika harvoin mitään jännää tuntuu löytyvän lapinkoirana, ja tämänkin löydön selittää se, että taiteilijana on ollut suomalainen Tommi Vuorinen. Nimi lienee tuttu ainakin Koiransa näköinen -kirjasta. 



Näitä samaisia rotukarikatyyrejä näkyy olevan myynnissä ainakin Positiivarit - Puodissa T-paitoina, jääkaappimagneetteina ja avaimenperinä. 

Juoksuhommia

Itse olen nyt noin vuoden ajan harrastanut juoksua enemmän tai vähemmän aktiivisesti (joulukuu-maaliskuu jäi aika tehokkaasti välistä), ja suunnitteilla olisi saada koirakin juoksulenkeille mukaan. Minulla on ollut tapana juosta kolme kertaa viikossa 10 kilometrin lenkki, ja huhtikuun lopussa sekä nyt syyskuun alussa tuli juostua puolimaratonitkin. 

Tietenkään noin pitkillä juoksulenkeillä ei tottumattoman koiran kanssa parane aloittaa. Nyt muutaman viikon ajan Lupu onkin käynyt papan kanssa ilta-aikaan sään ollessa viileämpi juoksu-/kävely- intervallilenkeillä, ja hyvin on kyllä huomannut miten koirallakin kunto nousee. 

Vaikka muuten Lupu ei olekaan ikinä hihnassa vetänyt, niin juostessa se kyllä useimmiten vetää. Mitään sopivia käskyjä emme ole vielä opettaneet, ja nyt pitääkin ottaa "vasen", "oikea" ja "suoraan" työn alle. Sen sijaan pysähtymistä tarkoittava "odota" toimii.

Mitään erikoisvarusteita ei ole tullut hommattua vielä, kun ei vielä tiedä miten tämä homma lähtee käyntiin. Juoksuvyö tosin tuntuu ainakin nyt aika houkuttelevalta, nimittäin voisin kuvitella ainakin pitkässä juoksussa (kirjaimellisesti, ei typeränä kielikuvana) olkapäiden/niskojen tulevan kipeiksi hihnaa kädessä pidellessä. Ja tottakai koirankin mukavuuden kannalta olisi sitten hommattava vetovaljaat ja tarkoitukseen sopiva hihna. 

Syksyn myötä nähnee, miten tämä koirajuoksuhomma lähtee kunnolla käyntiin. Toivottavasti pääsen palaamaan asiaan pian! ☺

Lavastettu tilanne

Onko muilla kokemuksia canicrossista tai vaikkapa vetohiihdosta?

maanantai 2. syyskuuta 2013

Hiljaiseloa

Kovin on hiljaista ollut tällä meidän blogirintamalla viime aikoina. Nyt syksyn alettua blogihommat varmasti taas nopeutuvat, kun reissaaminen ja muut kesäjutut jäävät taakse. 

Tässä muutama kännykkälaatuinen kuva viime kuulta. 



Jes, onko tämä koko puupino mulle?


Mökkirannassa sai kaivaa oikein luvan kanssa.

 Myös Nurmeksessa koitettiin saada Lupu uimaan, tällä kertaa kuitenkin tuloksetta.

Tässä järvessä saa kahlata toooosi pitkälle, ennen kuin jalat lakkaavat yltämästä pohjaan.

Kun pappa valmisteli teertä syötäväksi, seurasi pieni koira harvinaisen tarkkaavaisena ja totisena taustalta....

Kun ulkona sataa ja ukkostaa, näyttää meidän herääminen aamulla tältä.

...ja ulkoilun jälkeen näytetään tältä.

Pelasin yhtenä päivänä Wiitä, kunnes pelaamiseni keskeytyi tällaiseen vinkkiin. "Rapsuta massua, kiitos!"

 Lupu pitelee kädestä kiinni, kun rintamusta rapsuttaa.

Oven vahtimisen voi hoitaa näinkin päin. 

maanantai 12. elokuuta 2013

Lomaltapaluu ja Lupun reilukerho

Kuten blogihiljaisuudesta saattaa päätellä, tässä talossa on ihan vain lomailtu viime aikoina. Nyt kun papan loma on ohi, on taas aikaa bloggailuunkin. ☺

Kun me lomailimme viikon Madeiralla, lomaili Lupu kaksikin viikkoa Etelä-Pohjanmaalla mummulassa. Lupua kotiin hakiessa vähän jänskätti, että haluaakohan se lähteä pois ollenkaan, mutta kyllähän se tottakai iloisena lähti isäntiensä matkaan.

Vietimme itsekin vielä yhden päivän Etelä-Pohjanmaalla, ja tässä muutama kuva ja videokin siltä ajalta.

 ***

Heiteltiin Lupulle ja Mopelle keppiä mökkirannassa. Sellainen ihmekin kävi, että Lupu ihan oikeasti, omasta tahdostaan ui! Harmi kyllä siitä ei tullut kuvaa saatika videota (enkä itse edes nähnyt sitä ihmettä, kun olin vasta polkemassa talolta mökille siinä vaiheessa).


Keppi on heitetty, kumpikohan sen hakee?

No Moppe tietysti! 

Mutta mitenkäs keppi nyt Lupun suuhun joutui, jos kerran Moppe sen haki?


Tästä videosta selviää, miten keppi päätyi Lupulle. ;) Alkuun Moppe ihan selvästi jopa antoi kepin Lupulle, tällä videolla sitä ei enää niin paljon huvittanutkaan luopua aarteestaan. Yritin muuten vähän editoida tätä videota Windowsin Movie Makerillä, ja leikkaaminen ja ääniraidan hiljentäminen onnistuikin (sen verran ihmiset pölöttivät tämän videon taustalla, että pakko oli ottaa kaikki pois ☺). Koitin myös lisätä vähän kuvatekstejä, mutta siinä kohtaa ohjelma aina kaatui. Toivottavasti videolta huomaa siis ilman tekstejäkin esimerkiksi sen, että ensin Moppe ui ohi kepistä ja etsii sitä syvemmältä. ☺



Seuraavana aamuna vielä käytiin remmilenkillä Tessu-labbismixin kanssa. 


ps. Päivitin myös Lupun sanakirjaan pari uutta sanaa.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Ompeluksia Lupulle ja itselle

Viime syksynä ostin itselleni juoksutarkoitukseen heijastinliivin, jota en sitten loppuviimeksi tainnut ehtiä kertaakaan käyttämään ennen kuin eräs nimeltämainitsematon naskalihammas sen oli tuhonnut. Takakappale jäi onneksi ehjäksi, ja siitä ajattelinkin tehdä sitten Lupulle oman, kunnon heijastinliivin. Kaupan heijastinliivit kun tuntuvat olevan niin pieniä, että niitä voisi sanoa vaikka napapaidoiksi (ainakaan itse en ole ikinä nähnyt kuin noita lyhyitä malleja). 

Asia jäi tooosi pitkäksi aikaa suunnitteluasteelle, mutta viimein eilen käsityökaupassa asioidessani muistin ostaa tarviketta myös tähän työhön. Huomioliivin takakappaleen lisäksi tähän tarvitsin kaksi lukkoa (en millään muista miksi noita kutsutaan, mutta tuollaiset kaulapannoistakin löytyvät naksautettavat lukot) sekä noin 80 senttiä hihnaa (en muista tuon hihnankaan oikeaa nimeä...) kaulan ympärille. Mahan ympäri menevän lukon saikin kätevästi kiinnitettyä tuohon harmaaseen heijastinnauhaan. Mikään maailman kaunein luomus tuosta ei todellakaan tullut, mutta eipähän sen hieno pitänytkään olla, vaan ainoastaan turvallinen. 



Ja kun kerran aiheeseen päästiin, sain eilen valmiiksi myös mekon itseäni varten. Vaikka kuinka kiertelin kaupoissa etsimässä, en onnistunut löytämään mukavaa juhlamekkoa ystäväni häihin (tämän kesän muoti tuntuu siltä, että tarjolla on vain trikoomekkoja ja siitä seuraavaksi juhlavampi aste olisikin jo suurinpiirtein iltapuku), joten päätin kokeilla tehdä mekon itse. Luulin, että tuo olisi paljon vaikeampi homma, mutta se osoittautuikin yllättävän helpoksi. Taidan käyttää tuota samaa kaavaa hyvinkin pian uudelleen, ja tehdä vähän arkisemmankin mekon siitä.

Ja koska tämä kuitenkin edelleen on koirablogi, löytyy kuvista myös Lupu. ;)



maanantai 15. heinäkuuta 2013

Kuin kaksi marjaa


Ensimmäistä kertaa koirahoitolassa

Lauantaina meillä oli menoa Varkauden suunnalla, joten Lupulle piti keksiä jokin hoitopaikka. Jouduimme lähtemään todella aikaisin matkaan (en edes muista, koska viimeksi olen ollut neljältä aamulla hereillä), joten helpoiten hoidon järjestäminen kävi niin, että Lupukin olisi jossain Varkauden lähellä hoidossa. Jos Lupu olisi jäänyt hoitoon tänne etelään, se olisi oikeastaan vaatinut sen, että Lupu olisi viety jo perjantaina ja haettu vasta sunnuntaina, mutta nyt hoitopaikan ollessa pohjoisempana selvisimme pelkällä päivähoidolla.

Mukava hoitopaikka löytyikin sitten yllättävän läheltä, Pieksämäeltä. Siellä sijaitsee hoitola nimeltä Tuulan Karvakorvat, jota minulle ihan suositeltiinkin toisen lapinkoiraharrastajan toimesta. Ja en yhtään ihmettele, sillä itsekin voisin tätä helposti suositella muille!

Koska varasin hoitopaikan niin myöhään, jäljellä ei ollut kuin tarhamajoitus, mutta se ei haitannut yhtään, ennemminkin se tuntui paljon mukavammalta vaihtoehdolta. Lupulla oli niin mukavaa, että se ei tainnut oikein edes huomata poissaoloamme...

Hinta-laatusuhdekin oli aivan loistava, sillä hinta oli vain n. puolet-kolmasosan Etelä-Suomen hinnoista (tai ainakin niiden hoitoloiden osalta, mitä olin aiemmin sattunut tutkimaan) ja laatu oli ihan priimaa. Lupu pääsi ihan metsäjuoksulenkillekin, mikä tuntui todella kivalta.


Kuva ei ole hoitopäivältä, mutta yhtä iloisen näköinen kaveri kotiutui hoitolasta:

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Taigakorun Halti

Ihan siitäkin syystä, ettei tuo ällötyspostaus jää tähän päällimmäiseksi, laitan heti perään toisen koruaiheisen vinkkipostauksen. Sain viime jouluna papalta lahjaksi tällaisen hopeisen lapinkoirariipuksen, joka löytyy Taigakorun valikoimista. Tämä onkin ollut kaulassani joulusta asti. :) Olen tosin myös sortunut siihen, että saunassakaan en ole ottanut tätä pois, ja sen huomaa tuosta keskiosasta oikein hyvin. Pitäisikin puhdistaa tämä lähiaikoina ihan kunnolla.

kuva: taigakoru.fi
Mitä lapinkoiratavaroita teiltä löytyy? Rotutavaroitahan ei voi koskaan olla liikaa. ;)

Ei-toivottu vieras

Tuossa pari postausta sitten olin jo ihan valmis pitämään käärmeitä upeina eläiminä. Nyt kyllä perun kaikki puheeni ja sanon, että inhoan niitä ihan yhtä paljon kuin ennenkin!

Eilen olimme papan kanssa lopettelemassa ruokailua takaterassilla, ja kannoin jo lautasia sisäänpäin. Sitten katseeni osui krassiköynnösristikon taakse - siellä oli iso käärme lekottelemassa auringossa. Ensin tuli mieleen, että eihän tuo voi olla oikea, ja hetken jo mietin että onko tämä joku naapurin muksujen kepponen. Mutta sitten näkyi lipova kieli, ja painuin harvinaisen nopeasti ovesta sisälle laittaen sen lukkoon perässäni. Reilukerho kokoontui siis jälleen meillä, kun lukitsin papan käärmeen kanssa terassille...


Pappa huomasi saman tien, että ei tuo kyllä kyy ole, ja hän mietti että on tuo vähän liian ruma lemmikkikäärmeeksikin. Google nopeasti kertoikin, että kyseessä on rantakäärme.

Itse olin sitä mieltä, että tuolle sietäisi näyttää lumilapiota, mutta pappa halusi hoitaa homman toisin. Siispä geokätköilyä varten hommatut pistosuojahanskat (tosin epäilen, että eivät ne käärmeen puruvoimalta pysty suojaamaan, huumeneuloilta ynnä muilta kaupunkikätköilyn riesoilta ehkä ennemminkin) ja opiskeluajoilta meille jäänyt kiljukanisteri saivat pitkästä aikaa kunnon käyttöä.

Käärme luikerteli pian terassin alle piiloon, ja minä päätin livetä Lupun kanssa kävelylle. Pappa jäi terassille kyttäämään, koska käärme tulisi terassin alta pois, jotta saisi sen otettua kiinni. Kun käärme kurkkasi piilostaan niin, että sitä oli noin 10 senttiä näkyvillä, pappa syöksyi sen kimppuun ja saikin juuri ja juuri sen päästä kiinni, ennen kuin se ehti livahtaa takaisin. Sitten äkkiä käärme ämpäriin ja kansi kiinni!



Kun palasimme Lupun kanssa lenkiltä, kävimme pikku ajelulla: kävimme viemässä käärmeen 5-6 kilometrin päähän metsään. Ehkä vähän liioiteltua, etenkin kun samainen metsä alkaa n. 30 metrin päässä terassiltamme ja siellä nyt todistetusti on käärmeitä, mutta ainakin itseä rauhoitti tuo tieto että ainakaan sama käärme ei ihan heti tule meitä moikkaamaan. 

Mutta jos minua pelotti, niin kyllä pelotti käärmettäkin: en tiedä päästikö se hätäpissat vai mitkä, mutta terassinnurkka, missä se piilotteli, sekä tuo ämpäri, haisivat ihan järkyttävälle tämän käärme-episodin jälkeen! 

Lupu ei missään vaiheessa käärmettä nähnyt, sillä se oli olohuoneessa kaluamassa luuta ruokailumme ajan. Lenkiltä palattuamme se kyllä painui saman tien haistelemaan tuota nurkkaa, missä käärme oli piilotellut. Jos se meidänkin nenään haisi niin voimakkaalta, niin tarkkanenäistä koiraa vasta mahtoikin ihmetyttää! 

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Ihanat lapinkoirakorut

Naisellahan ei voi ikinä olla liikaa koruja - eikä koiraharrastajalla omaan rotuun liittyviä juttuja. Ystävän vinkistä löysin muutama viikko sitten käsityöyrittäjän, joka tekee tilauksesta todella upeita virkattuja, nahkaisia sekä höyhenkoruja. Tilasinkin sitten häneltä nahasta valmistetun lapinkoirakorusetin, jonka koiria sitten muokattiin vähän kirjavammiksi kuin alkuperäistä mallia. Viime viikon lopulla nämä korut saapuivat minulle, ja ne olivatkin vielä hienommat mitä odotin!


Jos oma rotu ei satu olemaan se lapinkoira, löytyy Kinnalta myös muita koirarotuja (ja tietysti myös ihan muitakin juttuja kuin koiria), ja tokihan tilaamalla saa mitä haluaa.

Kuvat Kinnan luvalla Facebook -sivulta facebook.com/kinnakirves




keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Juhannusleikkejä

Juhannuksen vietimme tuttuun tapaan maalla Etelä-Pohjanmaalla. Lähdin sinne sillä asenteella, että nyt otan paljon kaikenlaisia kuvia, kun on tämä valokuvausharrastus ollut vähän hiljaisella liekillä viime aikoina. No, niinhän siinä kävi että tuli otettua muutama kuva leikkivistä koirista, ja sen päälle pari hassua kuvaa jostain muusta. No, ehkä ensi vuonna sitten...

Heti alkuun Lupu tutustui uuteen koirakaveriin, nelikuiseen Moppe-seropiin. Tässä parhaassa koipeliinivaiheessa olevassa kaverissa on ainakin labbista, aussia ja ilmeisesti jotain kolmattakin rotua. 




Vanhaa tuttua Rochy-berniäkin näimme pitkästä aikaa. Kun Lupu ja Rochy olivat kahdestaan, ne lähinnä tassuttelivat rauhallisesti ympäriinsä vierekkäin tai peräkkäin, mutta kun pikku-Moppe liittyi seuraan, jäi Rochy suosiolla seuraamaan riehumista sivusta. 

Myös vanha tuttu Liitu -lapinkoira-samojedisekoitus oli paikalla, sekä kalustoon kuuluva Tessu-labbis. Jostain kumman syystä nämä kaksi eivät päätyneet yhteenkään kuvaan...




Liitu, Moppe ja Lupu keksivät kesken erään kahvihetkemme lähteä vähän pitemmällekin tutkimaan ympäristöä, eli ottivat kunnolla hatkat mökkitietä pitkin. Perään piti lähteä ihan autoin ja mönkkärein, sen verran hyvin lähtivät koirat lipettiin. Itselläni tosin leikkasi alkuun niin hyvin, että lähdin perään juosten - ei ehkä se fiksuin veto, etenkin jos on jo 10 kilometrin juoksulenkki alla. Kun sitten itsekin palasin auton kera uudelle etsintäreissulle, oli pappa jo löytänyt meidän karkurin. Mutta niin se tyhmyys tosiaan näyttää tiivistyvän joukossa! 


Meillä oli nyt juhannuksena vähän tavoitteena, että josko Lupukin innostuisi uimisesta. Nakkien ja uusien lelujen voimalla yritettiin, mutta kahlailua pidemmälle Lupu ei kyllä veteen edelleenkään mene. Jalkojen kastuminen ei vielä  haittaa, mutta kun massukarvat kastuvat niin sitten ollaan jo liian syvällä Lupun mielestä. 



Huomasimme myös ihan uuden puolen Lupusta: leikkiessään Liitun kanssa Lupu oli se dominoiva, vaikka täällä kotosuunnalla tilanne on aina päinvastoin. Liitu tosin on muutenkin noista kahdesta se arempi, mutta oli silti aika jännä huomata tämä. Nämä pohjoisen pojat lähinnä leikkivät pörröistä junaa (mietin kauan, miten tämän asian esitän ;)), ja kun Lupu jäi alimmaiseksi, se ärähti heti.

Tällä reissulla tuli muuten bongattua ihan kivasti luonnon eläimiä, esimerkiksi yhtenä aamupäivänä huomasimme rannassa hauen paistattelemassa päivää. Tuli aika selväksi, että kuinka nopeaa vauhtia sanonnassa "Lähti kuin hauki rannasta" tarkoitetaan.


Juhannuksena minulle myös selvisi, että käärmekammoni (tai nimenomaan kyykammoni, yleisesti ottaen käärmepelkoni katosi aika hyvin tämän kaverin ansiosta) on aika turha. Olen jostain kumman syystä aina kuvitellut, että kyyt ovat ranteenpaksuisia, metrisiä käärmeitä. Juhannuslauantaina satuin näkemään jopa kaksi kyytä (koko elämäni aikana olen aiemmin nähnyt varmuudella vain yhden), ja kun ihmettelin papalle käärmeen pientä kokoa että "onko tuo vasta poikanen", niin minulle selvisi että kyyt tosiaan ovat niin pieniä oikeasti. Mistähän kauhuelokuvasta lienenkään saaneeni tuon ajatuksen jättikyistä. :D

Juhannuspäivänä kävimme papan kanssa kaksistaan vähän geokätköilemässä Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistossa. Oli muuten aika kiva paikka! Ensimmäisen kätkön lähistöllä oli vähän liikaa porukkaa, joten kiipesimme lintutorniin hetkeksi odottelemaan. Sieltä olikin ihan komeat maisemat:


Vielä yksi uusi kokemus tähän loppuun: näin ensimmäistä kertaa hilloja kasvamassa luonnossa. Sen verran paljon näytti näitä kasvavan pitkospuiden ympärillä, että varmasti poimijoita riittää sitten syksymmällä.