tiistai 29. tammikuuta 2013

Onko meidän pienestä tullut iso?

Itseähän tällaiselle asialle tulee ihan sokeaksi, mutta naapuri sen eilen sanoi. "Onpa se kasvanut! Se ei näytä enää ollenkaan pentumaiselta". Tottahan se lienee!

En tiedä kannattaisiko näitä asioita ääneen sanoa, etten manaa pahaa onnea, mutta sanonpa kuitenkin. Pissavahinkoja ei ole käynyt lähes kahteen kuukauteen (enkä tiedä olisiko silloinkaan käynyt, jos ei olisi ollut huippujänskää pentutapaamista), numero kakkosta ei ole sisätiloihin tullut viiteen kuukauteen sekä aamuöiset "tyhjänmahanoksentelut" ovat loppuneet. Tuota viimeksimainittuahan voi tietty aikuisillakin koirilla esiintyä, mutta Lupun ollessa pienempi se varmasti tapahtui joka aamuyö, mikäli unohdettiin antaa sille iltaruoka kahdessa osassa (puolet illalla ja puolet nukkumaan mennessä). Tuohon aikaan Lupu söikin vielä kolmasti päivässä (tai "isot ateriat" aamulla ja päivällä, ja "pienet ateriat" illalla ja yötä vasten), nykyään se syö enää kahdesti päivässä.
Pissahommiakaan ei tarvitse hoitaa enää kuin kahdesti päivässä, eli siis lenkkien aikaan. Kyllä me edelleenkin viemme Lupun takapihalle ennen nukkumaanmenoa (ja välillä iltapäivälläkin, jos aamulenkiltä on tullut palattua kovin aikaisin tai jos iltalenkki meinaa viivästyä), mutta usein käy niin että Lupu ei tee niin kuin pitäisi, vaan alkaa vain tutkimaan lumihankea. 

Mutta mihin on kadonnut tämä pieni koira...

...jolle kauniisti istuminenkin oli niin kovin vaikeaa?

...joka sai pentupöhköilykohtauksia?

...ja jonka rinnalla Rochy-berninpaimenkoira näytti jättiläistäkin suuremmalta?

Tuohon viimeiseen kuvaan liittyen, Rochy ja Liitu ovat kyllä aivan ihania koirakavereita Lupulle, etenkin silloin olivat kun Lupu oli pieni. Vanhempi labradoriherra Tessu meinasi välillä alkaa alistamaan pientä Lupua (no, sehän nyt on aivan normaalia), mutta Rochy ja Liitu pitivät huolen, että Lupua ei kiusata. Rochy piti tilanteen hallussa ihan vain murinallaan, mutta Liitu antoi Tessulle ihan köniinkin, kun Tessu oli käynyt ensin Lupua ahdistamassa. Ja ei ole muuten sen jälkeen Tessu Lupua niin pahasti yrittänyt alistaa. On se kyllä jännä juttu, miten nuo pitävät pienempiensä puolta. :) 

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Makro-objektiivin paluu

Mikähän lienee taas vaivannut, kun pitkään aikaan en ole muistanut käyttää järkkärin makro-objektiivia. Sehän on ihan paras lelu ikinä! Nyt on taas sellainen olo, että ei jaksa odottaa kesää, kun pääsee oikeasti kuvailemaan kaikkea pientä ja jännää.

Ulkoilutin makro-objektiivia pitkästä aikaa eilen, kun kävimme Espoon Suomenojalla lenkillä auton katsastuksen yhteydessä. Kyllä tuli taas huomattua, että kun Lupulla riittää kaikkea uutta ja jännää haisteltavaa, niin itse lenkki sujuu loppuviimeksi paljon paremmin: Lupu kulkee kiltimmin hihnassa, ilman että saa hoputtaa koko aika kulkemaan mukana, eikä sen suuhunkaan mene kaikki mahdollinen tien poskesta löytyvä.




Liekö seuraavassa kuvassa hieman itserakkautta havaittavissa...





Pajunkissat ovat kyllä täällä "etelässä" hyvinkin aikaisessa. Näkyihän näitä jo joulukuussakin. 

Tänään nappasin pari kuvaa pienestä lapinkoirasta, jota papan possupaistikokkailu tuntui kiinnostavan erittäin paljon.


Ja lopuksi vielä maistellaan halkoa. 

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Lupu - Suomi - Lupu

Viime viikon torstaina Lupulla tuli 9 kuukautta täyteen. Tähän mennessä Lupu onkin ihan mukavasti oppinut sanoja, vaikka paremminkin voisi mennä. Jotkut sanat tarvitsevat viittomat avukseen, joissakin kohdissa toimii paremmin pelkkä viittoma.

Ajattelin tähän kirjoitella listan sanoista, jotka Lupu ymmärtää (Lupun ihan omalla selityksellä varustettuna. ;)). Päivittelen tätä listaa aina välillä.

istu - No tämä nyt on helppo. Pitää laittaa takamus lattiaan.
paikka - Ei saa liikahtaa. Usein nuo ihmiset näyttää samalla myös kämmentään kuin liikennepoliisi konsanaan.
ole hyvä - No nyt saa liikkua pois paikalta.
ei - Mitä ikinä olenkin tekemässä, minun pitäisi lopettaa se. Ihan tyhmä käsky minun mielestäni!
seiso - Nyt pitää leikkiä oravaa. Yleensä tässä kohtaa minulle näytetään kahta kämmentä.
ylös - Kun näin sanotaan, minun pitäisi nousta ihan oikeasti takajaloille seisomaan (hölmöt ihmiset nappasivat sen vinkkisanan väärään temppuun, hihhih...).
alas - Tavallisesti näin sanotaan, kun yritän kurottautua kohti jotain luvatonta namia... Tarkoittaa kai sitä, että ei saa olla kahdella jalalla. Eikä olla sängyssä. Eikä sohvallakaan aina.
tule - Minun pitäisi mennä sen luo, joka näin sanoo. Aina ei kyllä huvittaisi, kun maailmassa on niin paljon kaikkea jännää!
etsi - Jossain on jotain namia piilossa, nyt pitää käyttää nenää!
maahan - Tätä sanaa en kyllä oikeastaan vielä ymmärrä, tämä pitää hoitaa viittomalla. Tämä siis tarkoittaa maassa massullaan makaamista.
tassu - Jostain kumman syystä ihmiset haluaa, että laitan tassun niiden kädelle.
läpyt sille - Tämäkin on ihan hölmöä, mutta mitäs minä en namin eteen tekisi. Tassu pitää nostaa ylös ja lyödä ihmisen kämmentä vasten.
siivoo - Useimmiten kuulen tämän mamman puuhastellessa keittiössä. Tämä tarkoittaa sitä, että mammalta on tippunut maahan jotain minulle sopivaa namiruokaa!
tännepäin - Ai tässä oli joku tienristeys, mistä noi ihmiset halusikin kääntyä eri suuntaan kuin minä.
tältä puolen - No mut kun mä niin haluaisin kiertää tän liikennemerkin just väärältä (tai siis oikealta!) puolelta. Mut ei sitten...
riittää - Mieluusti kyllä haistelisin tätä muiden merkkaamaa puskaa vielä tovin, mutta kai se on heitettävä oma puumerkki päälle ja jatkettava matkaa.
sisään - Näin sanotaan, kun pitää mennä ulko-ovesta sisälle.

syömään - Jes, ruoka-aika!
ruokaa - No arvatkaa?
haluutko... - No tottakai haluun! Jotain syötävää on luvassa.
hammasharja - Se on sellainen pötkylä, minkä saan aina vikana joka ilta. Yleensä se juttu menee niin, että minut jätetään keittiöön odottamaan, kun mamma tai pappa piilottaa sen muualle asuntoon.
juusto - Se on sellaista keltaista namia.
nakki - Namipötkö! Parasta ikinä.

pappa tulee - Jee pappa tulee töistä kotiin! Päivän paras hetki.
pissalle - Pitää käytä takapihalla, jotta saan vähän namia. Niin, pitäis vissiin pissatakin.
ulos - Lenkille, kivaa!

tiistai 15. tammikuuta 2013

Pöh!

Lapinkoirat ovat aika kovia juttelemaan, ja niin on Lupukin. Tosin ei Lupu aivan siitä suulaimmasta päästä ole, mutta kova pölisijä kuitenkin.

Lupulla on tosiaan nykyään oma katselupaikka makuuhuoneessa. Äsken ulkona olikin mielenkiintoista katseltavaa, sillä siellä näkyivät tekevän tuttavuutta saksanpaimenkoira, schipperke sekä kolmaskin koira, jota en tunnistanut. Siitä näystä Lupu tuumasi näin:


Ensimmäisinä kertoina, kun tuota pöhinää kuulin kuukausia sitten, piti ihan mennä katsomaan että mitä nyt tapahtuu, aivasteleeko se? Mutta ei, sehän vain kommentoi näkemiään outoja tapahtumia.

Eilen Lupu muuten haukkui autoa, ensimmäistä kertaa. Uskon, että siitä ei kuitenkaan pahaa tapaa ole kehkeytymässä, sillä haukkuminen taisi johtua ennemminkin tilanteen outoudesta: tämä Lupun haukkuma auto  kun pakitteli kävelytiellä vastaan, ja kyllähän sen koirakin tajuaa että ei se nyt ihan normaalia ole.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Karvainen kengänmurhaaja, osa 2


Tänään kauppareissulta tullessani ehdin jo hihkaisemaan Lupulle, että "hyvä poika, mitään et ole hajoittanut". Pian kuitenkin huomasin, että olohuoneen lattialla oleva vaalea möykky ei olekaan Lupun oma koivuhalko, vaan minun korkokenkäni... Ja että eteisen oven takana oli piilossa talvitakkini.

Olin lähtiessäni ilmeisesti sulkenut vaatekaapin oven huonosti (varmaankin takin hiha jäänyt oven väliin), ja talvitakin taskuun jäänyt pihvitikku oli tuoksuineen houkutellut Lupun tuhotöihin. Mutta pakko sanoa (oma vikani kun tämäkin tuhotyö suurimmaksi osaksi on), että luojan kiitos Lupu valitsi juuri tuon kengän! Tuo oli itse asiassa kaikista paras mahdollinen valinta, sillä en edes pidä noista kengistä, olisin jo monessa muutossa pois heittänyt jos vain olisin saanut aikaiseksi. Sen sijaan jos Lupu olisi vaikka Converset valikoinut tuolta kenkähyllyltä, niin en varmasti ottanut tätä näin kevyesti.

Takki kyllä harmittaa, sillä tuo oli ainut urheilullinen talvitakkini. Mutta toisaalta, ennemmin tuo takki kuin mikä tahansa muu kaapissa olleista. 

Rikki ja väärinpäin



keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Kännykkäkuvia ja siivoamisen välttelyä

Aloitin tuossa eilen viimeinkin järjestelemään kotona kaappeja kuntoon, muuttaessa kun tuli aika monta laatikkoa ja muovipussia vain tungettua johonkin. Eilen sainkin tämän homman todella hyvälle alulle, mutta nyt tänään ei ole oikein inspiraatiota löytynyt... Takana on jo tavallista pidempi aamulenkki, ja jos nyt vielä blogipäivityksen tekisin ennen kuin alan taas huhkimaan. ;)

Viikonloppuna tosiaan ostettiin pari kalustetta lisää, penkki eteiseen sekä arkku makuuhuoneeseen. Molemmissa hankinnoissa ajateltiin itsemme lisäksi myös vähän Lupua - jo kauan aikaa meidän on pitänyt ostaa makuuhuoneeseen ikkunan alle jonkinmoinen koroke, jotta Lupu näkisi ikkunasta pihalle. Ressukka kun on ihan pikkuisen liian pieni, ilman koroketta se kun näkee vain taivaan. Yksinollessaan Lupulla ei tietenkään ole asiaa tälle "jakkaralleen", sillä vahtihaukkuahan siitä vain seuraisi, eikä makuuhuone muutenkaan kuulu Lupun yksinoloalueeseen. Kovin usein Lupu ei muutenkaan tuota korokettaan pääse käyttämään, sillä makuuhuoneen ovi on melkein aina kiinni, ja ihmisten nukkuessa tietysti kiinniolevat verhot estävät katselun. Mutta mukava siitä on välillä pienen koiran kurkistella.




Toinen ostos oli tosiaan eteispenkki. Nämä molemmathan ostettiin puuvalmiina, joten maalaushommat piti hoitaa itse. Me päädyimme vahaamaan nuo valkoisella puuvahalla, niin tuli tuollainen mukavan läpikuultava lopputulos.

Tässä eteispenkissä on avattava kansi, joten sen sisään mahtuu säilöön jonkin verran tavaraa. Mitään erityisempää säilytyspaikkaa ei tuosta olla ajateltu tehdä, vaan sinne on tarkoitus ihan "heittää" usein tarvittavaa tavaraa, tyyliin Lupun ulkoiluvarusteet, avaimet, ja muuta sellaista, mikä muuten jäisi pyörimään pöydille Lupun napsittavaksi.



 Kännykästä löytyi vielä kaksi hauskaa vertailukuvaa... Ylimmäinen kuva on otettu eilen, eli Lupulla on ikää reilut 8,5 kuukautta. Alempi kuva taas on otettu tasan seitsemän kuukautta sitten, kun Lupu ei meillä vielä montaakaan tuntia ollut ehtinyt olla. Ikää kuvassa n. 7,5 viikkoa. Onko ruokakuppi kutistunut, vai mitä tässä välissä on tapahtunut! ;)



Mutta voi, kai se on pakko palata siivoushommiin! 

tiistai 8. tammikuuta 2013

Loppiaisen metsäretki

 Loppiaisena kävimme taas Meikolla pitkästä aikaa. Edellisestä kerrasta onkin jo kolme kuukautta!

Laitoin tällä kertaa myös Sports Trackerin tallentamaan reittiä. Ihmeen hyvin se metsässäkin toimi, vaikka tuo huippunopeus 43,2 kilometriä tunnissa vähän arveluttaakin. ;)


Hieman hämärä rakennekuva.

Uskaltauduimme myös järven jäälle. Ai miksikö Lupu on hihnassa? No, koska hetkeä aikaisemmin meidät oli niemen nokan takaa päässyt yllättämään matkaluistelija, ja Lupuhan siitä innostui...ja juoksi jahtaamaan luistelijaa! Ei mitkään huutelut, herkkulupaukset eikä poispäinjuoksemiset auttaneet, vaan siellä Lupu pinkoi pitkin jäätä luistelijan perässä, välillä vaikutti siltä että Lupu yrittäisi paimentaa tätä urheilijaa. Lopulta, kun luistelija oli tarpeeksi kaukana papasta ja minusta katsottuna, Lupu palasi luoksemme. Kyllä muuten hävetti!


Matkalla haimme myös yhden geokätkön. Kätkö sijaitsi sen verta pahassa paikassa, että Lupu oli taas parempi laittaa hetkeksi kiinni, ettei se pinkaise papan perään kätköhommiin.


Paluumatkalla sitten piti ylittää yksi pieni puro. Lupu olisi siitä kyllä helposti päässyt hyppäämällä yli, mutta kun ei rohkeus riittänyt. Papan piti siis kantaa Lupu yli, ja siitäkös Lupu loukkaantui. Nyt ymmärretään, miksi Lupu joulunakin suuttui isopapalle tämän jouduttua kantamaan Lupua: se nyt vaan on isolle pojalle niin noloa joutua syliin. 

Metsässä näkyi tosi paljon kaikkien elukoiden jälkiä. Oli hirveä, kaurista, pupua ja montaa muuta. 






lauantai 5. tammikuuta 2013

Hajottaja-Lupu

En muista, koska viimeksi olen tullut kotiin ilman, että jotain on hajotettu tai että tavaroita on vähintään levitelty ympäriinsä. Tänään jo luulin, että nyt on kaikki niin hyvin piilossa ja poissa pienen koiran silmistä ja hampaista, että nyt se ei pääse syömään mitään. Mutta kummasti oli oma fleksi pojalle maistunut. No, "positiivista" on tietysti se, että tällä kertaa hajoitti jonkun oman tavaransa... Ja fleksin lisäksi meillä tietysti on myös normaali talutushihna, eli ei nyt tarvinnut sentään kiireellä lähteä kaupoille saati jättää ulkoilua väliin. 


Tänään kävimme ostamassa Puupajasta eteispenkin, jonka penkin alle saa myös tavaraa piiloon. Luulisi, että kun tuon penkin saamme käyttökuntoon (ostimme sen käsittelemättönä, pitää vielä vahata se), niin loppuu tuo Lupun kaiken tuhoaminen, sinne kun on kaikki irtotavara niin helppo tunkea piiloon ihan heittämällä. 

Omaa syytähän tämä toisaalta suurimmaksi osaksi on. Nyt onkin ihan oikeasti pakko muistaa hakea pari koivuhalkoa sisälle, jospa Lupu saisi tuhohalunsa purettua niihin.

torstai 3. tammikuuta 2013

Toivepostauksia?

Vuosi vaihtui uudeksi, ja samoihin aikoihin tuli täyteen 100 postausta tässä blogissani. Eilisen aikana meni myös 5000 sivunkatselun raja rikki (suuri kiitos kaikille lukijoille siitä! :)), joten sen kunniaksi ajattelin kysellä toivepostauksia.

Kysymys kuuluukin: Mistä Lupumaisesta tai ylipäätään koiramaisesta aiheesta haluaisit, että kirjoittaisin tänne? 

Otan toiveita vastaan tämän kuun loppuun asti, eli aikaa on 31.1.2013 asti. Toteuttelen toiveita sitten tässä pitkin vuotta.

Niin, ja Hyvää Uutta Vuotta kaikille lukijoille!

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Joulunviettoa, osa 2: Nurmes

Joulupäivänä lähdimme ajamaan Etelä-Pohjanmaalta kohti Pohjois-Karjalaa. Alun perin meidän oli tarkoitus vaihtaa paikkaa vasta Tapaninpäivänä, joten meidän tulomme oli ihan yllätys. Pitkän ajomatkan väsyttäminä saatiin mainio idea, että hiivitään takaovelle, istutetaan Lupu takaoven eteen, koputetaan oveen ja juostaan itse karkuun. Olihan se hauska juttu.

Nurmeksessa Lupu pääsi pariinkiin otteeseen verkkojenlaittohommiin, itsekin olin ensimmäisellä kertaa mukana kameramiehenä. Minua niin harmittaa, että pari jäällä kuvaamaani videota eivät onnistuneet, sillä ne olisivat olleen jo ihan Hauskat kotivideot -materiaalia. Lupu kun meni päästämään innostuksissaan yhden haukun, ja sitten kaiku parin sekunnin päästä vastasi, ja siitäkös Lupu suuttui kaiullensa! Muutaman minuutin Lupu jaksoi haukkua ja ulvoa itsellensä, se oli kyllä harvinaisen huvittavaa. :D

Tältä reissulta palattuamme tuli myös todettua se, että kyllä lapinkoirallekin tulee kylmä. Lupu-ressukka oli syönyt jäällä paljon jääpaloja, ja autoon palattuamme se näyttikin jotenkin poloiselta. Kun pääsimme takaisin kotipihaan alkoi Lupun läpi kulkemaan ihan vilunväristyksiä. Eipä sen tietenkään jäällä tullut kylmä, kun koko aika riehui, mutta autossa paikallaan olo teki tehtävänsä. Kun tuonkin vain olisi tajunnut, niin en olisi antanut sen syödä niin paljon jäätä (kuinka yksinkertainen asia tämäkin olisi ollut tajuta?). Sisälle päästyämme keittelin sitten kaurapuuroa ja viilensin sitä hiukan kylmällä vedellä, ja koitin sillä paremman puutteessa saada pienen lämpimäksi. Hyvin toimi, ja Lupu oli puuron syötyään oma vilkas itsensä.

Nurmes onkin muuten ikään kuin tuplamummula Lupulle. Sen lisäksi, että pappa on sieltä kotoisin, asuu siellä myös Lupun oikea mummo, eli Lupun emän Ellin emä.