maanantai 25. helmikuuta 2013

Sunnuntaipäivän retki Störsvikissä

Sunnuntaina kävimme pilkki- ja geokätköilyretkellä Siuntion Störsvikissä.

Kävelimme metsän poikki jäälle, pojat edellä ja minä kameran kanssa perässä.



Olisiko susi vähän läheisempää sukua Lupulle mitä ollaan kuviteltu? ;)

Jäällä oli kävellyt paljon muitakin karvakavereita. 

 Ai oikeestiko saa mennä jäälle juoksentelemaan?







Pilkkijän toveri

Itsekin piti kokeilla kairaamista, kyllähän tuo urheilusta kävi. 


 Samalla lailla taas lähdimme pois jäältä kuin tulimmekin. Saalista ei tullut tälläkään kertaa, mihin ne kalat on kadonneet?

Aamuinen pelästys

Lupun ruokahalu on aina ollut todella runsas, jos nyt vähän liioitellaan niin Lupu voisi sanoa "ruokaa kuppiin tai syön sut!". Tänään laitoin Lupulle vähän normaalia pienemmän aamuruuan (se on nyt syönyt muutamana edellisenä päivänä tavallista enemmän), annoin Lupulle luvan syödä ja painuin keittiöön täyttämään Lupun vesikippoa. Kun tulin keittiöstä, Lupu käveli jo minua vastaan, ja ajattelin että kylläpäs meidän rouskuttelija onnistui syömään hiljaa! Mutta ruokakuppi olikin ihan koskematon. Mietin ensin, että sanoinko "ole hyvä" jotenkin huonosti, ettei se tajunnut että nyt saa syödä, joten muutaman kerran hoin käskyä Lupulle ja osoittelin ruokakuppia harvinaisen teatraalisesti. Lupu kyllä kävi painamassa päätänsä ruokakuppiin, ja vähän maistoi, mutta ei syönyt. Ja sitten pelästyin! Viime viikolla ilmestyneessä, eilen lukemassani Lapinkoira-lehdessä oli vielä sopivasti paljon kaikkea koirien sairauksiin liittyvää, joten mielikuvitukseni alkoi jo laukkaamaan.

Lähdettiin kuitenkin ulos lenkkitamineissa, sillä ajattelin että jospa sillä vaan olisi niin kova vessähätä, ettei se uskalla tai halua syödä enempää. Heti alkumatkasta tämä osoittautuikin onneksi todeksi, sillä Lupulla näytti maha olevan sekaisin. Teimme vain pienen lenkin, tai oikeastaan sitä voisi sanoa enemmänkin vain ulkoiluksi: vaikka kävelimme vain kilometrin verran, niin aikaa kuitenkin meni yli puoli tuntia. Vertailuna sanottakoon, että nyt viime aikoina tavallinen aamulenkkimme on ollut 3-4 kilometriä, mihin aikaa kuluu tavallisesti noin tunti.

Kotiin tullessamme piti hoitaa vielä yksi juttu, nimittäin Lupun siistiminen, ennen sisälle menoa. Yleensä Lupulla ei ole mikään kiire lenkiltä sisälle, vaan se mieluusti jää aidatulle terassille tutkiskelemaan., mutta nyt se ei olisi millään malttanut pysyä oven ulkopuolella. Heti kun sain Lupun siistittyä, niin se pinkaisikin salamana ruokakupille. Onneksi! 

torstai 21. helmikuuta 2013

Melkein hyvä poika

Meillä oli mummi pari päivää kylässä, ja kun palasin puolisen tuntia juna-asemalta häntä saattamasta, suunnittelin jo että pääsen kirjoittamaan tänne oikein kunnon ylistystekstin Lupusta, kuinka kiltti se onkaan ollut nyt muutaman päivän. Moneen päivään se ei ollut kotona yksinollessaan tehnyt mitään tuhoja, ja lenkilläkin se on käyttäytynyt melko hyvin jopa ohituksissa. Mutta kotiin palatessani minua odottikin tällainen näky:


Sohva olikin sitten ottanut vähän uudenlaista osumaa. Olen jo pitemmän aikaa heittänyt selkänojatyynyt keittiöön portin taakse, kun olen Lupun jättänyt yksin, ja se onkin hyvin pitänyt pojan poissa pahanteosta. Eikä se niitä selkänojatyynyjä ole pureskellut aiemminkaan (paitsi kerran ja onneksi vain ihan pienen reiän), vaan sen sohvatuhot ovat olleet sitä, että se on vetänyt tyynyt lattialle ja jäljistä päätellen ilmeisesti yrittänyt astua niitä.

Sain kauan aikaa sitten vinkin, että kannattaisi laittaa kompostiverkkoa sohvan ympärille, jos joutuu pelkäämään sohvan puolesta. Ennen se ei pelottanut, mutta nyt kyllä. Täytyy muistaa ostaa kyseistä verkkoa samalla, kun nyt loppuviikosta käymme hankkimassa kevään kukkamullat.



keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Yksinolosta

Olin tuossa päivemmällä pari tuntia shoppailemassa, ja kyllä muuten pelästyin kun tulin kotiin! Tai no, en ihan heti, sillä en tajunnut ollenkaan että minkä puunpalan tuo koira nyt on saanut hampaisiinsa. Halkokin kun lensi roskiin eilen (se oli mennyt niin pieneksi, että pelkäsin tuon höntin pian nielaisevan sen kokonaan), enkä uutta ollut muistanut hakea (virhe!).

Olkkarin matto oli enemmän tai vähemmän täynnä pieniä puunpaloja, ja seasta paljastui myös lyhyt naula. Sitten tajusin mistä on kyse: Lupuhan on repinyt lattialistan irti ja mutustellut sen palasiksi! Oikea kohta löytyikin pian, ja kauhukseni huomasin että siinä kohdassa on kaksi naulanreikää, mutta toista naulaa ei löytynytkään sitten mistään. Tajusin myös viimeksi eilen ajatelleeni, että nyt kyllä pitäisi muistaa ostaa sitä tankoparsaa (Sitä siis ensiapuna syötetään koiralle, mikäli se on syönyt jotain terävää), miten en sitä tällä kauppareissulla tajunnutkaan ostaa?

Mutta onneksi, ehkä viiden minuutin paniikkietsinnän jälkeen tämä toinenkin naula löytyi.

Tätä lukuunottamatta, Lupu on osannut olla lähes ihmisiksi (tai siis kiltiksi koiraksi) yksinollessaan. Iso vaikutus on varmasti sillä, että ollaan nyt tajuttu jättää Lupulle radio auki yksinolon ajaksi. Suuri kiitos tästä vinkistä Piialle sekä Instagramiin L:lle! :)

Edelleenkin Lupu vähän mesoaa kotona yksinollessaan radiosta huolimatta, mutta hetkeen se ei tosiaan ole hajottanut mitään. Nyt sen temput ovat olleet lähinnä sitä, että se vetää aina yhden tai kaksi sohvatyynyä (tai meidän tapauksessamme ennemminkin yhden tai kaksi selkänojaa) lattialle, mutta ei se niitä pureskele ainakaan. Ja myös olohuoneessa olevat, takaoven viereen laitetut sandaalit löytyvät poikkeuksetta aina keskeltä olohuonetta. Niillekään Lupu ei enää mitään ole pitkiin aikoihin tehnyt. Ollaan veikkailtu, että se lähinnä makoilee ikävissään sandaalien päällä, ja sohvatyynyt taas... Noh, Lupuhan on teini-ikäinen poikakoira. Onneksi ne saa pestyä.


Ja eihän tämännäköinen kaveri nyt mitään pahaa tee tahallaan:

ps. En tiedä, oliko minun järkeä kirjoittaa tästä aiheesta, sillä esimerkiksi aina kun Lupun sisäsiisteyttä olen hehkuttanut, niin eiköhän se heti ensi töikseen pissi matolle. 

lauantai 9. helmikuuta 2013

Papan kanssa pilkillä

Lupu pääsi tänään käymään papan kanssa kaksin pilkillä, kun minä jäin kotiin puuhastelemaan. Kalaa ei tullut (avannosta sen sijaan nousi sipsipussi, kumma juttu), mutta Lupulla ainakin oli hauskaa. Ja nyt väsyttää!

Ohessa video ja muutama kännykkälaatuinen kuva. Videolla Lupu komentaa järven toisella puolella ollutta, toista pilkkijää.


Missä Lupu luuraa?

Köllöttelyä

Papan puhelimesta löytyi myös tällainen hauska kuva. Kukas se siellä kurkistelee ikkunasta? :D

tiistai 5. helmikuuta 2013

Muistellaanpa lisää vanhoja juttuja

Tulevien postausten toiveaika päättyi tuossa muutama päivä sitten, ja sain yhden toiveen: Toivotaan lisää videoita. Yritän niitä nyt laitella tänne paljon enemmän! Kunpa olisin Lupun vielä ollessa pieni höntti pentu myös tajunnut ottaa enemmän videoita, niitä hetkiä kun ei enää takaisin saa. 

Esimerkiksi se olisi pitänyt saada ehdottomasti videolle, kun Lupu pienenä poikana sateen jälkeen nuoli märkää terassin lattiaa, ja liikkui samalla hitaasti eteenpäin. Sitten poika tallasikin oman kielensä päälle, ja hetken aikaa ihmetteli että mitä tapahtuu, miksi kieli ei enää liiku. 

Tai se tapaus, kun Lupu lenkillä keksi alkaa kävelemään ympäri valopylvästä, pappa talutushihnan toisessa päässä. Siinä ne meidän pojat sitten pyöri hyvän aikaa paalua ympäri. 

Laitoin jokin aika sitten Instagramiin tällaisen vertailukuvan, ja vaikka se on todella kaukana laadukkaasta kuvasta niin kyllähän se nyt tännekin pitää laittaa. Kuvissa Lupu siis haluaa tulla takapihan terassilta takaisin sisälle, ja molemmissa kuvissa se seisoo takajaloillaan. Kylläpä onkin pieni pallero kasvanut pitkänhuiskeaksi herraksi! 

Ensimmäisessä kuvassa ikää 3 kuukautta, toisessa 9,5 kuukautta.