perjantai 26. huhtikuuta 2013

Rakkaalla hauvalla on monta nimeä

Vähän aikaa sitten pappa törmäsi koiraan, jonka yksi nimistä oli ilmeisesti "S***anan p**kiainen", joten tuli mieleen tehdä tällainen postaus. Minä en kyllä ollenkaan tajua tuota koiran nimittelyä, saati sille kiroamista, ihan kuin se mitään auttaisi, ainoastaan se kuulostaa nololta.

Niin, ja tottakai Lupulle itselleen puhuttaessa Lupu on Lupu, nämä ovat enemmänkin tällaisiä ihmisten keskinäisessä juttelussa käytettäviä nimiä (paria poikkeusta lukuunottamatta). Suurin osa kuvista on jo aiemminkin täällä blogissa julkaistu.

Luppis

Luppaskoira

Nuuhkumoottori, koira joka nuuhkii. 

Nuolumasiina, koira joka nuolee naaman märäksi. 

Höl(ö)mö, koira joka näyttää vähän hölmöltä, kun se makoilee selällään samalla kun sitä paijaa. Tämä sana menee kehusta.

Höntti, koira jolla on vähän höntti ilme. Tämäkin esiintyy useimmiten paijatessa, ja toimii myös kehuna. 

Le Poo (lausutaan: löpuu), koira joka syö kakkaa. Onneksi tätä koiraa ei näy kuin talvisin (tai no, paha se nyt on yhden vuoden jälkeen sanoa, mutta tältä ainakin vaikuttaa). Kuvan koira ei liity tapaukseen. 

Raketti, koira joka makoilee takajalat taakse sojottaen lattialla. Tätä ei ollakaan sitten viime kesän nähty.

Pönttöpääkoira, koira joka hajottaa koko kämpän. Tätäkään ei (onneksi!) olla vähään aikaan tavattu. Ja koputetaanpas puuta...

Pöhisijä, vahtihaukkua haukkuva koira. Tavataan yleensä ikkunan luota. 

Kissittelevä koira, eli koira joka venyttelee kissamaisesti selkä kaarella. Harmi kun tästä ei ole kuvaa. 

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Jäätelölelun paluu

Eilen Lupun laatikkoa tonkiessani vastaan tuli pitkästä aikaa jäätelövinkulelu, joka oli Lupun ensilelu täällä meillä. Hieman on jäätelönsyöntityyli muuttunut niistä ajoista, nykyään Lupu pitää sitä ilmeisesti pirtelönä? ;)

9. kesäkuuta 2012 


22. huhtikuuta 2013

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Lupun ensimmäinen syntymäpäivä

Tänään 17. huhtikuuta on Viiden Vaiston O-pentueen syntymäpäivä - Suuret onnittelut myös Hennille, Elmalle, Oomille, Jörölle ja Pojulle! :)

Tämän päivän kunniaksi Lupu sai iltaruuaksi synttärikakun, ei tietenkään oikeaa kermakakkua vaan koiralle sopivan version. Itse kakkuosa oli koiranmakkaraa, kermavaahdon virkaa toimitti jugurtti ja kynttiläksi laitoin nakin. Ajattelin ottaa Lupusta synttärisankarikuvan, kun tämä odottaa kakkunsa vieressä syöntilupaa, mutta... No, taisivat vähän käytöstavat unohtua ja kakku katosikin parempiin suihin nopeasti. Ehkä sitten ensi vuonna...


Irtoisikohan tällä kontaktilla namia?


Iltalenkillä törmäsimme Lupun kaveriin Henriin. 

torstai 11. huhtikuuta 2013

Vanhojen kuvien torstai

Kun kerran Instagramissakin on tapana näin tostaisin tapana muistella vanhoja Throwback Thursdayn merkeissä, niin mikä jottei täälläkin. Ensi viikon keskiviikkona Lupulla onkin yksivuotissynttärit, joten pitkä matka ollaan tultu näissä kuvissa esiintyvästä 2-4 -kuisesta pikkupennusta.

Päivittelin muuten eilen tuon "Pennusta isoksi pojaksi" -postauksen. 



















maanantai 8. huhtikuuta 2013

Sunnuntain pidempi kävelylenkki


Eilen kävimme vähän tavallista pidemmällä sunnuntaikävelyllä, matkaa kertyi kymmenisen kilometriä ja aikaakin meni reilut pari tuntia. Suurimman osan kuljimme ihan tietä pitkin, viimeinen kolmannes meni metsäpolkuja tallatessa.

Luulin ottaneeni paljon enemmänkin kuvia, mutta eipäs sittenkään. Pitäisi ihan oikeasti opetella käyttämään tuota järkkärin manuaalipuolta, sillä aika moni kuva ei loppuviimeksi ollutkaan sitä, miltä se kameran ruudulla näytti. 

---

Heti alkumatkasta löytyi iso keppi. Tätä ei kuitenkaan kovin pitkään karvakaveri jaksanut kanniskella. 


Reitti vei vanhan myllyn ohi.

Ohitimme myös Pokrovan luostarin. Itse luostaria ei tallentunut film... ööh, kortille.

Bongattiin keltasirkkuja.

...ja yllättäen löytyi taas uusi keppi.

Siinä olisi oravalle kunnon aarre!

Kotiin tullessamme vielä mallailimme, että näyttääkö meidän "varoituskyltti" ollenkaan oikeanlaiselta. Ei taida näyttää, etenkin kun tässä vertailukuvassa Lupua ei edes hymyilytä toisin kuin kyltin koiraa.

torstai 4. huhtikuuta 2013

Onko se nyt nössö vai hurja?

Pari päivää sitten mietimme, että osaakohan Lupu-ressukka edes murista kunnolla. Ei heti uskoisi usein halipulaa potevasta koirasta, että sekin osaa olla hurja. Lupu on nimittäin kehittänyt ärsyttävän, mutta myös hellyyttävän tavan (ja me ihmiset olemme toiminnallamme tietysti edesauttaneet tätä toimintaa, mikä ei kovin fiksua ole) ottaa ihmisen kädestä tassullaan kiinni, ja vetää tätä kättä itseään kohti. Se tarkoittaa, että rapsutuksia, kiitos! Toisinaan halipula ilmenee myös niin, että Lupu menee papan syliin sohvalle makoilemaan. Minun syliini se harvemmin tulee, luulen sen johtuvan siitä että en jaksa istua kauaa rauhassa paikoillani, joten rauhallisemman papan syliin on mukavampi mennä.

Lupun passikuvat?
Jo pidemmän aikaa muutama naapurustossa asuva pikkukoira on aika vahvasti arastellut Lupua, siis ihan Lupun pikkupentuajoista asti. Eihän Lupu mikään aggressiivinen ole, ei todellakaan, mutta kun se yltiösosiaalisena tapauksena olisi niin innokkaasti moikkaamassa jokaista... Vaikka ei Lupua päästetäkään hihnassa vieraita koiria moikkaamaan, niin kyllähän siinä helposti toyvillakoiran ja vähän isommankin pikkukoiran pöksyt alkavat tutisemaan, kun vastaantulija hyppii ja pomppii. Enää Lupu ei sentään hauku vastaantulijoita, sen sijaan jos joku koira juoksentelee vapaana vaikka viidenkinkymmenenkin metrin päässä asti, niin haukku- ja ulvontakonsertti on varma. 

Ennen Lupu haukkui hihnassa etenkin isoja koiria, mutta ei tosiaan enää. Olemme tulkinneet sen niin, että ennen Lupu vähän pelkäsi isompia vastaantulijoita, ja siksi koitti itse isotella niille. Ja onhan tietysti koulutuskin auttanut. 


Ohitukset menevät nykyään muuten ihan hyvin, mutta ehkä noin puolessa tapauksista Lupu yrittää vielä enemmän tai vähemmän hypähdellä vastaantulijaa kohti. Minusta on aika jännä juttu, että ne koirat, jotka ovat enemmän lapinkoiran näköisiä ja kokoisia, tuntuvat kiinnostavan juuri eniten. Etenkin, jos ihan "oikea" rotutoveri tulee vastaan, niin Lupu valpastuu jo kaukaa! Tosin voi olla (ja luultavasti iso osa johtuukin juuri tästä), että siinä kohtaa omakin käytökseni muuttuu niin, että se vaikuttaa hihnan toiseenkin päähän.

4-5 kuukautta vanha naminnappaaja. Kyllä on väri muuttunut...
Samana päivänä, kun tuota pelottavan murinan osaamista mietimme, Lupu päättikin sitten alkaa oikeasti murisemaan. Katsoimme televisiota, Game of Thronesia, ja Lupu ilmeisesti koki uhkaavaksi kohtauksen, jossa utuisessa, lähes kauttaaltaan valkoisessa, kuvassa jokin lähestyi hitaasti. Tätä näkyä pitikin sitten mennä sohvapöydän alle murisemaan! Nyt on sitten sekin ihme kuultu.

Tosin joskus syksyllä vielä Lupu murisi välillä meille, kun tulimme liian lähelle sen herkkuluuta tai muuta vastaavaa. Aika pian tuon meille murisemisen onneksi sai kitkettyä, tai paremminkin sanottuna aika äkkiä Lupu oppi paikkansa tässä laumassa. Vaikka aikamoista leikkimurinaa tuo syksyinen olikin verrattuna pari päivää sitten kuulemaamme.

Tämä seuraava ei varsinaisesti ole hauska juttu, mutta kerrotaan tämäkin kun kerran aiheeseen liittyy. Liiallinen arkuus on toki huono juttu, ja kyllähän sitä jotkut ihmisetkin pelkäävät vaikka hämähäkkejä, mutta silti naurattaa. Itse en ollut mukana, vaan pappa kertoi tämän minulle: Eräs tanskandoggi ei nimittäin eilen meinannut uskaltaa ohittaa Lupua sitten millään, vaan jäi itkemään jo kauas edelle ehtineen omistajansa ja koirakaverinsa perään, Lupun ja papan jäädessä heidän väliinsä. Tämä tapahtui metsäpolulla, joten pappa ei oikein saanut jo tässä vaiheessa hihnassa olevaa "Hurja-Lupua" hilattua sivummallekaan, jotta tanskandoggi olisi päässyt helpommin ohitse. Kun tanskandoggi lopulta uskaltautui ohittamaan, niin oli sillä kuulemma kiire! 

Tässä vielä löytö aamulenkin varrelta: kevään ensimmäinen leskenlehti! Ei se vielä ihan kukkinut, mutta näytti kuitenkin iloisen keltaiselta pisteeltä kuolleen ruohon seassa. Ja ohi mennyttä juoksijaa ainakin nauratti, kun allekirjoittanut kykki pientareella takapuoli pystyssä ja kirosi kuvaan tunkevaa koiraa...