maanantai 27. toukokuuta 2013

5 mieluisinta koirarotua

Tämäntyyppinen postaus kierteli jokin aika sitten haasteenakin koirablogeissa, minulle asti se ei kuitenkaan ikinä tullut. Ajattelin nyt kuitenkin tehdä tämän, etenkin tuosta edellisestä postauksestani innostuneena.

Vielä viitisen vuotta sitten olin kissaihminen ja vähän pelkäsinkin koiria, joten rotutietämykseni on melko huono vielä (toivottavasti noista kirjoituksistani ei suoranaisia virheitä löydy). Kumma kyllä, nykyään tuo pelonkin aiheuttanut koirarotu löytyy suosikkilistalta. ;)

Lapinkoiraa lukuunottamatta kuvat ovat peräisin Wikimedia Commonsilta. 


---

1. Suomenlapinkoira, Suomi 

Tottakai se oma rotu tähän ensimmäiseksi. Alkujaan kiinnostuimme tästä rodusta sen iloisen ilmeen ja sopivan koon vuoksi, ja tarkemmin tutkittuna luonnekin osoittautui juuri sopivaksi. Ystävällinen, nöyrä ja helppo koulutettava, ja ennen kaikkea ihana harrastuskaveri ja seuralainen. Myös ulkonäön monimuotoisuus miellyttää, mukava kun "värivaihtoehtoja" riittää. Olen myös aina tykännyt eniten pitkäkarvaisista (vai voiko lapinkoiraa sanoa pitkäkarvaiseksi, kun siitä löytyy niin joka mallin pituutta?) eläimistä, oli sitten kyseessä koira, kissa tai vaikka hamsteri. Ja se suurin plussa tietysti rodun terveydestä, tätä ei ole liialla jalostuksella pilattu ja toivottavasti asia pysyykin niin.



2. Australianpaimenkoira, Yhdysvallat

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, en taida olla ollenkaan ainut lappariharrastaja, joka pitää myös tästä rodusta. Erityisesti täytyy mainita, että tässäkin kiehtoo hyvä terveys, oppimiskyky ja pakkohan se värikirjokin on mainita. Tätä rotua harkitsimme pikaisesti (nimenomaan pikaisesti, en edes meinannut muistaa koko asiaa!) ennen suomenlapinkoiraan päätymistä.












3. Samojedinkoira, Venäjä

Kovin samanoloiselta vaikuttaa tämä top-3 tähän mennessä, vaikka paimenkoirien jälkeen vaihdettiinkin rekikoiraan. Luonteen ja kauneuden lisäksi myös tuo rodun alkuperäinen käyttötarkoitus tekee tästä kiinnostavan, sillä tuo vetokoirapuoli kyllä kiehtoo minua kovasti. Minullahan on jossain vaiheessa, kun Lupu on tarpeeksi aikuinen, tarkoitus kokeilla canicrossia eli koirajuoksua sen kanssa, niin tällainen oikea vetokoirahan siinä harrastuksessa olisi oikein hyvä.






4. Suomenpystykorva, Suomi


Tässä tulee sitten sitten se kaveri, jonka takia pelkäsin pienempänä koiria. Joskus alle kouluikäisenä olin pyöräilemässä äidin kanssa, ja jostain pihasta sitten juoksi tällainen haukkumaan jalkoihini (tai no, aika korkeallehan tuollainen 40-50-senttinenkin koira ylettyy, kun alle kouluikäiseen lapseen vertaa). Ei se onneksi muuta tehnyt kun vain rähisi, mutta tottumatonta lasta se tietysti pelotti.
Veikkaisin myös, että jos pappa tekisi saman listan, niin tämä kaveri löytyisi siinä listalla ykkössijalta.




5. Shiba inu, Japani

Tästä rodussta en oikein paljoa tiedä, mutta laitan sen silti tähän viimeiseksi, viitossijalle. Japani ja pystykorva, tarvitseeko muuta sanoa? ;)














tiistai 21. toukokuuta 2013

Rotutesti: nappiin meni!

Koiranomistajan peruskurssi -sivustolta löytyy Testaa tietosi -kyselyn lisäksi myös rotutesti, jossa voi testin muodossa kokeilla, mikä koirarotu itselle sopisi. Tein tuon rotutestin äsken, ja ilmeisesti nappiin meni rotuvalinnan kanssa. :D Vaikka onhan tämä testi tietty leikkimielinen ja vain suuntaa-antava.

Laitoin rotujen nimet linkeiksi, jotka vievät Koiranomistajan peruskurssi -sivuston rotuesittelyihin. Nimen perässä oleva numero kertoo, kuinka hyvin rotu sopisi minulle. Lisäsin myös vähän omia kommentteja.

Suomenlapinkoira (9/10)
  Olen tosi iloisesti yllättynyt, että oma rotu tuli juuri ensimmäiselle sijalle. Tosin samojedinkoiran ja villakoirien kohdalla on ihan yhtä monta pistettä, mutta eivät nämä rodut silti ainakaan aakkosjärjestyksessä tulleet, joten olisiko tämä kuitenkin testin mukaan ollut juuri se kaikista soveltuvin rotu?

Samojedinkoira (9/10)
  Kakkonenkin vielä meni nappiin (tai melkein: olen jonkin aikaa valmistellut postausta nimeltä 10 mieluisinta koirarotua, ja sammari on siinä "vasta" kolmantena). Hyvin todennäköistä olisi, jos nyt toista ja erirotuista koiraa harkitsisimme, että päätyisimme juuri samojedinkoiraan. Rekikoiraominaisuudet lisäävät tämän rodun kiinnostavuutta kohdallani.

Villakoirat (9/10)
  Tämä oli aika mielenkiintoinen. Tietyllä tapaa trimmatut isovillakoirat (tiedän tosi vähän noista asioista, mutta onkohan se leijonatrimmaus?) ovat mielestäni komean näköisiä, pienemmistä en niin välitä. Luonteensa puolesta tämä voisi sopia, mutta ulkonäkö ei omaksi koiraksi asti kiinnostaisi.

Schapendoes (8/10)
  Tällaisesta rodusta en olekaan kuullut aikaisemmin. Luonne kuulostaa ihan sopivalta, mutta ylipäätään en välitä tällaisista "viiksinaamoista".

Portugalinvesikoira (8/10)
  "Rotu sopii ihmiselle, jolta löytyy...---...halukkuutta turkin kunnossa pitämiseen". Eli ei minulle.

Buhund (8/10)
  Jos puoliso suunnittelisi tämän koiran hankkimista, en ollenkaan laittaisi vastaan, mutta pitkäkarvaisten ystävänä tähän tuskin itse päätyisin.

Staffordshirenbullterrieri (8/10)
  Terrierit ei ole minun juttuni.

Whippet (8/10)
  Vaikka ylipäätään pidän pitkäkarvaisista koirista ja pystykorvista, niin jostain syystä whippet kyllä miellyttää. Tosin en usko, että tällainen kaveri meille ikinä muuttaisi.

Kerrynterrieri  (8/10)
  Kuten sanoin aikaisemmin, terrierit ei ole minun juttuni. Eikä parta koirilla eikä trimmattavat rodut.

Welsh corgi pembroke (7/10)
  Ennen kuin suomenlapinkoiraan päädyttiin, haaveilin corgista, nimenomaan pembrokesta. Miehen mieltymys pystykorviin (ja kuten näkyy, se "sairaus" vie mennessään!) ja omat ajatukset kaksikerroksisista asunnoista ja lyhyistä jaloista saivat minut toisiin ajatuksiin.

***

Loppuun vielä linkkivinkki: YLE Areenassa on katsottavissa A-Studio: Stream, jossa on aiheena  "Sairaan ihana koira" eli rumasti sanottuna sairaaksi jalostetut koirat. Ohjelmaa pääset katsomaan tästä linkistä. Kiitokset linkkivinkistä Wiimalle emäntineen! :)

lauantai 18. toukokuuta 2013

Illallishommia

Mitähän noi ihmiset meinaa, ei mun ruoka-aika ihan vielä pitäisi olla... No nyt kyllä jännittää!

Voi jehna, häränhäntä! Nyt käyttäydyn oikein nätisti!

Voi namnamnamnamnam....

torstai 16. toukokuuta 2013

Jokakesäiset pikku inhokkimme

Kuten otsikosta arvannee, tämän postauksen aiheena ovat "ihanat" pikku punkit.

Nyt onkin jo reilu kuukausi punkkitaistelua takana. Huhtikuun alussa laitoimme Lupulle Symppiksen yrttipunkkipannan. Sen kanssa ei mennyt ollenkaan niin hyvin kuin viime vuonna, sillä Lupu suorastaan masentui reiluksi vuorokaudeksi, kun panta oli ensin laitettu kaulaan. Mietittiin, että ehkä se luuli olevansa sairas, kun se ei enää haissutkaan itselleen, vaan kummalliselle geraniolille. Päätimme kuitenkin jättää pannan kaulaan, sillä pieni mielipaha nyt ei ole kovin kummoinen harmi.

Symppis-punkkipanta. kuva: agrimarket.fi
Yrttipannasta huolimatta Lupulta on löytynyt ehkä pari punkkia viikossa, mutta tämä on sellaista punkkialuetta, että ilman pantaa niitä löytyisi varmasti se pari päivässä. Tiistaina tosin huomasin jotain, minkä takia päätimme siirtyä järempiin aseisiin tässä punkkitaistelussa.

Yleensä nuo punkit ovat leuan alla, pään päällä ja erityisesti silmäkulmissa. Tiistaina löytyikin sitten punkki korvan ulkosyrjästä, jossa iho on löysempää kuin ensinmainituissa paikoissa, ja karva harvempaa. Yritin ensin ottaa punkkia yksinäni irti (tavallisesti se onnistuukin niin), mutta paikka oli sen verran inhottava että tarvitsin kuitenkin pappaa kiinnittämään koiran huomion toisaalle. Tässä välissä Lupu ehti itse rapsuttamaan tuota punkinpuremaansa. Kun punkki sitten saatiin yhteistuumin irti, huomasin jotain mikä todella pelästytti: Siinä oli nyt se pahamaineinen punainen rengas ympärillä. 

Asian tarkempi tutkiminen osoitti kuitenkin pelästyksen turhaksi: Ei se ollutkaan rengas, vaan punoittava "läntti", siis ilman keskuskohtaa. Puremakohdan herkkä iho plus koiran oma raapiminen olivat saaneet sen aikaiseksi. Luin myös, että koiralle harvemmin tulee koko rengasmaista ihottumaa, ja että ihmisellekin se tulee vasta myöhemmin, eikä silloin kun punkki on vasta muutaman tunnin saanut imettyä verta. Tuossa kohdassa myös karva on sen verran harvempaa kuin esimerkiksi pääläellä, joten mahdollinen punoituskin näkyi helpommin. 

Kuitenkin tuo pelästys sai ajattelemaan, että pitäisikö sitä kuitenkin siirtyä vahvempiin aineisiin. En mieluusti itsekään syö mitään lääkkeitä enää, jos ei ole ihan pakko, joten (suoraansanottuna) koiran myrkyttäminen niin, ettei se edes punkeille kelpaa, tuntui ihan kamalalta ajatukselta. Mutta pienempi paha tämä tietysti on, jos vertaa borrelioosiin, anaplasmoosiin ja mitä näitä nyt on... 
Exspot-paikallisvalelulios. Kuva: exspot.fi

Eilen sitten laitoimmekin Lupulle Exspot-nimistä ulkoloiskarkotetta niskaan ja otimme yrttipannan pois. Vaikka Lupulla ei ikinä ole mitään iho-ongelmia tai allergioita ollutkaan, ja muutenkin se on varsinainen rautamaha, niin vähän jännitti, että tuleeko tästä jotain haittavaikutuksia. Mitään ongelmia ei ole kuitenkaan ollut! Nyt sitten jännitetään, että onko tämä Exspot oikeasti yrttipantaa parempi.

Tuosta punkkien poistamisesta vielä. Kun viime kesänä bongattiin ensimmäinen punkki Lupussa, niin käväisin apteekista ostamassa punkkiraudan, farmaseutti kun sitä suositteli helpoimmaksi. Olisi vain pitänyt pitää oma pää, ja ostaa se punkkilasso, mitä ensin suunnittelin, sillä minun kokemukseni mukaan tuo punkkirauta ei ole ollenkaan niin käytännöllinen. Yhtään punkkia sillä en ole saanut irroitettua, ja nyt olenkin punkit irroittanut ihan käsin/kynsin ja huolellisesti sitten desinfioinut sormeni aina irroituksen jälkeen. 

maanantai 13. toukokuuta 2013

Kesä tulee!

Enää muutama viikko, ja sitten on ihan oikeasti jo kesä! Viikko sitten tuli heitettyä takki narikkaan, ja hyvin onkin täällä etelärannikolla jo t-paidassa tarjennut. 

Leskenlehdet ovat jo suurimmaksi osaksi vaihtuneet valkoisiksi hahtuvapalleroiksi, ja nyt kukkivat voikukat. En allergioideni takia ole erityisemmin voikukkien ystävä,  mutta onhan se hienoa huomata, että nyt on jo niin lämmin että nekin kukkivat.




Valkovuokkoja täällä tuntuu olevan ihan joka paikassa! 

Pajunkissatkin ovat muuttaneet muotoaan sitten viime näkemän. 

Perhosentoukkiakin näkyy paljon. Myös kotilot ja etanat ovat heräilleet - voi jee. Kotilot ovat oikein riesa täälläpäin, ja tänä vuonna niitä yritetäänkin hävittää taloyhtiön tontilta ihan porukalla. Etanoita ei sentään kovin usein näe, mutta mieluummin olisin näkemättä täkäläisiä kymmensenttisiä jättietanoita lainkaan...

Lauantainen iltalenkki olikin todella jännä. Tarkoitus oli ensin tehdä tavallinen parin kilometrin lenkki, mutta päädyimmekin sitten sattuman kautta kävelemään vähän kauemmaksi. Kyllä kannattikin vaihtaa reittiä, sillä teimme aikamoisen bongauksen: huomasimme erään pellon päällä liitelevän merikotkapariskunnan! Kyllä siinä tulikin tovi tuijoteltua taivasta suu auki, oli niin komea näky. Harmi, kun ei sattunut puhelinta parempaa kuvausvälinettä olemaan matkassa, puhelimella en edes viitsinyt yrittää ottaa kotkista kuvaa.



Loppuun vielä pienet ilmeilyt.  

ps. Lisäsin myös tuollaisen Instagram-laatikon tuohon oikealle puolelle. Pitäisiköhän sitä muutenkin blogin ulkoasua muutella, kun tämä on kuitenkin melkein vuoden jo näyttänyt tältä...?

tiistai 7. toukokuuta 2013

Hiljaiseloa

Hupsista, johan onkin ollut pitkä tauko tämän blogin päivityksen kanssa. Mitäs kaikkea tässä välissä onkaan tapahtunut?

Toissaviikonloppuna kävimme Helsingin Messukeskuksessa PetExpossa (ja toki tuli muutkin messualueet samalla katsottua, kuten esimerkiksi Lähiruoka & Luomu), ja mukaan tarttui kaikenlaista. Viime vuoteen verrattuna tuolla oli nyt enemmän kaikenlaisia ilmaisnäytteitä saatavilla, Royal Caniniltakin saatiin monta pikkupussia mukaan. Harmi vain, että minun kohdalleni sattunut työntekijä antoi ihan väärät näytteet (juniorinappulanäyte sekä alle 10-kiloisille herkkäihoisille räätälöity purkkiruokanäyte), pappa onneksi sai meille sopivat näytteet. Noiden lisäksi mukaan tarttui pari Friskiesin näytepussia, ja näytteiden lisäksi ostettiin parit peuranluut sekä treeninameja. 


Peuranluut olivatkin tosi mieluisia tuliaisia!


Vappuna kävimme pitkästä aikaa geokätköilemässä. Samalla tuli tutustuttua muun muassa Inkoon Kirkkoon (ehkä kaunein kirkkorakennus minkä olen nähnyt!) sekä erääseen Suomen sisällissodan muistomerkkiin. Myös yhdessä bunkkerissa tuli käytyä.



Viime viikonloppuna laitoimme puutarhaa kuntoon. Tämä onkin ensimmäinen kesä, kun minulla on ihan oikea, oma puutarha vihannesmaineen kaikkineen! Meidän piha on aika pieni, olisiko "viherosio" mitoiltaan 6x4 metriä, mutta kyllä senkin reunoille jotain jo mahtuu. Pinaattien, porkkanoiden ynnä muiden lisäksi laitoimme puutarhaan myös parit vadelmapensaat ja ruusut kasvamaan.


Lupukin auttoi vihannespenkin kääntämisessä. Tätä en tosin ajatellut ihan loppuun saakka, nyt saakin olla tosi tarkka takapihalla, ettei Lupu enää mene vihannesmaata kaivelemaan.

Chilit ja paprikatkin muuttivat kesäksi pihalle.


Eilen nautimme ihan muuten vain lämpimästä kesäpäivästä takaterassilla.