torstai 16. toukokuuta 2013

Jokakesäiset pikku inhokkimme

Kuten otsikosta arvannee, tämän postauksen aiheena ovat "ihanat" pikku punkit.

Nyt onkin jo reilu kuukausi punkkitaistelua takana. Huhtikuun alussa laitoimme Lupulle Symppiksen yrttipunkkipannan. Sen kanssa ei mennyt ollenkaan niin hyvin kuin viime vuonna, sillä Lupu suorastaan masentui reiluksi vuorokaudeksi, kun panta oli ensin laitettu kaulaan. Mietittiin, että ehkä se luuli olevansa sairas, kun se ei enää haissutkaan itselleen, vaan kummalliselle geraniolille. Päätimme kuitenkin jättää pannan kaulaan, sillä pieni mielipaha nyt ei ole kovin kummoinen harmi.

Symppis-punkkipanta. kuva: agrimarket.fi
Yrttipannasta huolimatta Lupulta on löytynyt ehkä pari punkkia viikossa, mutta tämä on sellaista punkkialuetta, että ilman pantaa niitä löytyisi varmasti se pari päivässä. Tiistaina tosin huomasin jotain, minkä takia päätimme siirtyä järempiin aseisiin tässä punkkitaistelussa.

Yleensä nuo punkit ovat leuan alla, pään päällä ja erityisesti silmäkulmissa. Tiistaina löytyikin sitten punkki korvan ulkosyrjästä, jossa iho on löysempää kuin ensinmainituissa paikoissa, ja karva harvempaa. Yritin ensin ottaa punkkia yksinäni irti (tavallisesti se onnistuukin niin), mutta paikka oli sen verran inhottava että tarvitsin kuitenkin pappaa kiinnittämään koiran huomion toisaalle. Tässä välissä Lupu ehti itse rapsuttamaan tuota punkinpuremaansa. Kun punkki sitten saatiin yhteistuumin irti, huomasin jotain mikä todella pelästytti: Siinä oli nyt se pahamaineinen punainen rengas ympärillä. 

Asian tarkempi tutkiminen osoitti kuitenkin pelästyksen turhaksi: Ei se ollutkaan rengas, vaan punoittava "läntti", siis ilman keskuskohtaa. Puremakohdan herkkä iho plus koiran oma raapiminen olivat saaneet sen aikaiseksi. Luin myös, että koiralle harvemmin tulee koko rengasmaista ihottumaa, ja että ihmisellekin se tulee vasta myöhemmin, eikä silloin kun punkki on vasta muutaman tunnin saanut imettyä verta. Tuossa kohdassa myös karva on sen verran harvempaa kuin esimerkiksi pääläellä, joten mahdollinen punoituskin näkyi helpommin. 

Kuitenkin tuo pelästys sai ajattelemaan, että pitäisikö sitä kuitenkin siirtyä vahvempiin aineisiin. En mieluusti itsekään syö mitään lääkkeitä enää, jos ei ole ihan pakko, joten (suoraansanottuna) koiran myrkyttäminen niin, ettei se edes punkeille kelpaa, tuntui ihan kamalalta ajatukselta. Mutta pienempi paha tämä tietysti on, jos vertaa borrelioosiin, anaplasmoosiin ja mitä näitä nyt on... 
Exspot-paikallisvalelulios. Kuva: exspot.fi

Eilen sitten laitoimmekin Lupulle Exspot-nimistä ulkoloiskarkotetta niskaan ja otimme yrttipannan pois. Vaikka Lupulla ei ikinä ole mitään iho-ongelmia tai allergioita ollutkaan, ja muutenkin se on varsinainen rautamaha, niin vähän jännitti, että tuleeko tästä jotain haittavaikutuksia. Mitään ongelmia ei ole kuitenkaan ollut! Nyt sitten jännitetään, että onko tämä Exspot oikeasti yrttipantaa parempi.

Tuosta punkkien poistamisesta vielä. Kun viime kesänä bongattiin ensimmäinen punkki Lupussa, niin käväisin apteekista ostamassa punkkiraudan, farmaseutti kun sitä suositteli helpoimmaksi. Olisi vain pitänyt pitää oma pää, ja ostaa se punkkilasso, mitä ensin suunnittelin, sillä minun kokemukseni mukaan tuo punkkirauta ei ole ollenkaan niin käytännöllinen. Yhtään punkkia sillä en ole saanut irroitettua, ja nyt olenkin punkit irroittanut ihan käsin/kynsin ja huolellisesti sitten desinfioinut sormeni aina irroituksen jälkeen. 

4 kommenttia:

  1. Meillä oli yrttipanta - en kyllä muista nimeä - viime kesänä ennen kuin uskalsin noita punkkimyrkkyjä pieneen Wiima- pentuun laittaa ja punkkeja kiinnittyi yrttipannasta huolimatta. Ja lisäksi koira haisi järkyttävälle.
    Sitten kun kilot sallivat niin käytimme loppukesän Frontline Compia ja se toimi hyvin.

    Ei ole kivaa valella koiraa nyrkkyliemellä, mutta jos on valittava borrelioosin ja punkkimyrkyn välillä niin valinta on, kuten itsekin kirjoitat, helppo - borrelioosi on niin kamala ja kivulias tauti, joka voi jopa viedä koiran taivaallisille metsästysmaille jos ihan pahasti käy.

    Punkkipihdeistä vielä. Niissä varmaan tottumus määrää, mikä parhaalta tuntuu. Itse suosin sitä "vanhaa" pihtimallia jonka yläosassa on vieteri. Sitä ollaan käytetty alusta asti. Viime kesänä käsillä oli vain punkkilasso enkä selvinnyt sillä ollenkaan, kun aina kun sain sen punkin ympärille ja kiskaisin, niin se pahuksen lasso vain liukui punkin yli ja ote irtosi - mulla ei ollut oikeaa tekniikkaa varmaan :)

    Toivottavasti selvitään ilman suuria punkkimääriä ja ne jotka väistämättä heinikosta kuitenkin löytyvät, toivotaan etteivät juuri ne satu kantamaan mitään pahuksen tauteja. Viheliäisiä ällötyksiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo yrttipannan lemu on kyllä kamala. Tai oikeastaan mielestäni se tuoksu olisi hyvä, jos se vain ei olisi niin pahuksen voimakas...

      Totta puhut, tottumuskysymyshän se varmasti! :) Piti ihan googlata, että minkä näköiset nuo "vanhanmalliset" pihdit ovat, ja nehän näyttävätkin näppäriltä! Tykkään juuri siitä, että lasso menee kokonaan punkin ympärille, kuten nuo pihditkin menevät molemmille puolille. Rauta on minusta epäkätevä siksi, että se menee vain toiselle puolelle punkkia (jos tästä selityksestä nyt sai selvän...).

      Toivotaan näin!

      Poista
  2. Meilläkin löytyi viime viikoll punkki, laitettin expot, viime kesänä se oli hyvä toivottavasti tänä kesänä se roimii yhtä hyvin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että toimii! :) Meillä on nyt yksi punkki löytynyt kiinnittyneenä tuon Exspotin laiton (ja parin täyteen toimimiseen kuluvan päivän) jälkeen.

      Poista

Kiva, kun päätit jättää viestin meille!
Mikäli blogikirjoitus on vanhempi kuin pari päivää, viestisi menee ensin tarkastettavaksi. Tällä tavoin varmasti huomaamme vanhempiinkin postauksiin tulevat kommentit. :)
t. Lupu ja Jenna