keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Juhannusleikkejä

Juhannuksen vietimme tuttuun tapaan maalla Etelä-Pohjanmaalla. Lähdin sinne sillä asenteella, että nyt otan paljon kaikenlaisia kuvia, kun on tämä valokuvausharrastus ollut vähän hiljaisella liekillä viime aikoina. No, niinhän siinä kävi että tuli otettua muutama kuva leikkivistä koirista, ja sen päälle pari hassua kuvaa jostain muusta. No, ehkä ensi vuonna sitten...

Heti alkuun Lupu tutustui uuteen koirakaveriin, nelikuiseen Moppe-seropiin. Tässä parhaassa koipeliinivaiheessa olevassa kaverissa on ainakin labbista, aussia ja ilmeisesti jotain kolmattakin rotua. 




Vanhaa tuttua Rochy-berniäkin näimme pitkästä aikaa. Kun Lupu ja Rochy olivat kahdestaan, ne lähinnä tassuttelivat rauhallisesti ympäriinsä vierekkäin tai peräkkäin, mutta kun pikku-Moppe liittyi seuraan, jäi Rochy suosiolla seuraamaan riehumista sivusta. 

Myös vanha tuttu Liitu -lapinkoira-samojedisekoitus oli paikalla, sekä kalustoon kuuluva Tessu-labbis. Jostain kumman syystä nämä kaksi eivät päätyneet yhteenkään kuvaan...




Liitu, Moppe ja Lupu keksivät kesken erään kahvihetkemme lähteä vähän pitemmällekin tutkimaan ympäristöä, eli ottivat kunnolla hatkat mökkitietä pitkin. Perään piti lähteä ihan autoin ja mönkkärein, sen verran hyvin lähtivät koirat lipettiin. Itselläni tosin leikkasi alkuun niin hyvin, että lähdin perään juosten - ei ehkä se fiksuin veto, etenkin jos on jo 10 kilometrin juoksulenkki alla. Kun sitten itsekin palasin auton kera uudelle etsintäreissulle, oli pappa jo löytänyt meidän karkurin. Mutta niin se tyhmyys tosiaan näyttää tiivistyvän joukossa! 


Meillä oli nyt juhannuksena vähän tavoitteena, että josko Lupukin innostuisi uimisesta. Nakkien ja uusien lelujen voimalla yritettiin, mutta kahlailua pidemmälle Lupu ei kyllä veteen edelleenkään mene. Jalkojen kastuminen ei vielä  haittaa, mutta kun massukarvat kastuvat niin sitten ollaan jo liian syvällä Lupun mielestä. 



Huomasimme myös ihan uuden puolen Lupusta: leikkiessään Liitun kanssa Lupu oli se dominoiva, vaikka täällä kotosuunnalla tilanne on aina päinvastoin. Liitu tosin on muutenkin noista kahdesta se arempi, mutta oli silti aika jännä huomata tämä. Nämä pohjoisen pojat lähinnä leikkivät pörröistä junaa (mietin kauan, miten tämän asian esitän ;)), ja kun Lupu jäi alimmaiseksi, se ärähti heti.

Tällä reissulla tuli muuten bongattua ihan kivasti luonnon eläimiä, esimerkiksi yhtenä aamupäivänä huomasimme rannassa hauen paistattelemassa päivää. Tuli aika selväksi, että kuinka nopeaa vauhtia sanonnassa "Lähti kuin hauki rannasta" tarkoitetaan.


Juhannuksena minulle myös selvisi, että käärmekammoni (tai nimenomaan kyykammoni, yleisesti ottaen käärmepelkoni katosi aika hyvin tämän kaverin ansiosta) on aika turha. Olen jostain kumman syystä aina kuvitellut, että kyyt ovat ranteenpaksuisia, metrisiä käärmeitä. Juhannuslauantaina satuin näkemään jopa kaksi kyytä (koko elämäni aikana olen aiemmin nähnyt varmuudella vain yhden), ja kun ihmettelin papalle käärmeen pientä kokoa että "onko tuo vasta poikanen", niin minulle selvisi että kyyt tosiaan ovat niin pieniä oikeasti. Mistähän kauhuelokuvasta lienenkään saaneeni tuon ajatuksen jättikyistä. :D

Juhannuspäivänä kävimme papan kanssa kaksistaan vähän geokätköilemässä Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistossa. Oli muuten aika kiva paikka! Ensimmäisen kätkön lähistöllä oli vähän liikaa porukkaa, joten kiipesimme lintutorniin hetkeksi odottelemaan. Sieltä olikin ihan komeat maisemat:


Vielä yksi uusi kokemus tähän loppuun: näin ensimmäistä kertaa hilloja kasvamassa luonnossa. Sen verran paljon näytti näitä kasvavan pitkospuiden ympärillä, että varmasti poimijoita riittää sitten syksymmällä.




maanantai 24. kesäkuuta 2013

Takapenkin suojus

Juhannus oli ja meni, ja niin meni myös entinen takapenkin suojana toiminut pressu rikki ajat sitten. En muista, minkä merkkinen tuo pressu oli, mutta se oli ihan koirasuojaksi takapenkille tarkoitettu, jostakin marketista se ostettiin. Se ei sitten tosiaan kovin kestävää mallia ollut, ja rumakin se oli kuin mikä.

Päätin sitten tehdä juhannuksen reissuun mennessä kankaisen suojuksen takapenkille. Ehkä se nyt ei suojaa yhtä hyvin kuin muovitettu versio mutta ainakin se on nätimpi. Ja tämä on myös helppo pestä. Ajattelin, että voisi sitten viimeistään syksyllä ennen kurakelejä tuonne penkin ja suojuksen väliin jonkun muovin laittaa. 

Kangas on peräisin Ikeasta, nimeltään tuo kangas on Lappljung randig. Tykkäsin muuten tosi paljon siitä, että Ikeassa sai itse leikata kankaan - en itsekään useimmiten tiedä, mitä olen tekemässä, joten en tykkää pyytää asiakaspalvelijaa leikkaamaan. 

Nämä kuvat eivät mitenkään hyviä ole, mutta eiköhän niistä tuo ulkonäkö aika hyvin selviä. Huomasimme vasta myöhemmin, että tuon penkin yli roikkuvan helman sai vielä kätevästi pingotettua penkin väliin, joten tuo suojus pysyi erittäin hyvin paikoillaankin. Etenkin tuossa alimmassa kuvassahan nyt huomaa, että alareuna ei ole vielä pingotettuna eli suojus rullaantuu heti pois alta. 



Joko mennään?

Niin, niitä juhannuskuvia on tulossa sitten vähän myöhemmin! :) 

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Aidan takaa

Rivitalossa kun asutaan, niin naapureihin tutustuu helposti. Koirakin toki tietää, kuka on naapuri eli kuka saa kulkea läheltä meidän pihaa ja kuka taas ei. Jos naapuri kulkee tarpeeksi läheltä, alkaa häntä viuhumaan, korvat menee luimuun ja pääsee ehkä pieni iloinen ulvontakin, kun taas tuntemattomista ilmoitetaan vahtihaukulla. 


Terassien aidat ovat juuri sopivan korkuisia keskikokoisen koiran kurkisteluun ja nojailuun:


Ja jos ei huvita nousta seisomaan, voi tarkkailun hoitaa nuuhkimalla koristeleikkauksen raosta:

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Vuoden takaisia tunnelmia

Eilen tuli täyteen tasan vuosi siitä, kun haimme Lupun Viiden Vaiston kennelistä. Toisaalta ei uskoisi, että siitä on jo vuosi aikaa, ja toisaalta taas ei uskoisi että siitä on vasta vuosi - nyt on jo niin tottunut koiran läsnäoloon, että tuntuu kuin ikinä ei olisi ilman ollutkaan.

Nämä kuvat ovat parin ensimmäisen päivän ajalta. Laitoin mukaan myös muutaman huonolaatuisemman kännykkäkuvan, sillä surkeasta kuvanlaadusta huolimatta ne olivat jotenkin kivan näköisiä. Nyt suoraansanoen harmittaa, etten kuvannut enemmän Lupun ollessa ihan pieni, saatika ottanut videota oikeastaan ollenkaan.

***

Pienen koiran unenlahjat olivat ihan mielettömät!

Lapinkoiranpentujen ilme osaa välillä olla naurettavan kiukkuisen näköinen, kuten tässä.


 Tuulen nuuhkintaa.

Pappa teki jotain pientä korjaushommaa polvillaan oleillen, ja Lupu keksikin siitä mukavan lepopaikan.

Ihan pienenä peilistä takaisin tuijottava koira ihmetytti Lupua. Aika pian se kuitenkin oppi, että se onkin se itse.

Vinkuva jätskilelu oli ihan paras.

Ja miten pieni tuo koira olikaan ruokakuppiinsa verrattuna...

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Korkeasaaren kavereita

Viime lauantaina kävimme papan kanssa Korkeasaaressa. Tässä muutama kuva matkan varrelta. 


Heti ensimmäisenä törmättiin jälleen valkoposkihanhiin, jotka liikkuvat alueella vapaana. Näitä oli mielestäni vähän turhankin paljon, etenkin kun ovat niin kiukkuisia. 


Leijonat vetelivät sikeitä, kuinkas muutenkaan. Ainakaan ihan heti en muista, että olisin joskus nähnyt kyseisen eläimen hereilläkin. :D

Huuhkaja

Näätä

Kuningasmerikotka

Lumileopardeilla oli ruoka-aika.

Kääpiömarmosetti

Tämä taisi olla nimeltään isomarsu

Pikkumangusteja. Näistä kavereista löytyy muuten liveseurantakin: mangustikamera.


Lyhytkorvakuonokas. Tuo nenä on ehkä söpöin ikinä. :D

Pesukarhu


maanantai 3. kesäkuuta 2013

Pellolla

Nyt, kun on löydetty sopiva punkkikarkote, on paljon mukavampi antaa koiran möyriä pellolla heinikossa. Sen jälkeen, kun laitoimme Exspotin (ja kun muutama päivä täyden tehon saavuttamiseksi oli kulunut), on Lupusta löytynyt vain yksi punkki. Sekin taisi kuolla pian kiinnittymisensä jälkeen, sillä se irtosi jotenkin helpommin kuin aikaisemmat. 

Tässä muutama kuva lauantaiaamulta. 



Kun viskaa kuvaajaa tennispallolla, saa hauskoja
tilannekuvia. Vielä kun olisin älynnyt laittaa kameraan
urheilumoodin päälle...


"Hei kaveri, sulla on naamassa vähän jotain".