tiistai 10. kesäkuuta 2014

Alkukesää

Tänä keväänä ja kesänä Lupu on osoittanut entistä enemmän kiinnostusta vettä kohtaan. Hellepäivinä se on mieluusti mennyt veteen kahlaamaan, tosin se riemu loppui siihen, kun huomasin tässä lenkin varrella olevassa purossa iilimatoja. Tosin eivätpä ne kai mitenkään vaarallisia ole, eivätkä varmaan edes pääse kiinnittymään tuollaisen turren ihoon (paitsi vatsan kaljuun kohtaan), mutta ovat ne kyllä vähän inhottavia. 

Mutta jännä nähdä, josko Lupu juhannuksena innostuisi ihan uimaankin! ☺


Takapihan terassilla Lupu aika usein tiirailee ympäristöä aitaan nojaten takajaloilla seisten. Välillä se saa siihen hommaan seuraakin:




Kuumimpina päivinä Lupu jättäisi mieluusti kävelemisen vähemmälle ja keskittyisi nurmikolla makoiluun ja ruohon syöntiin:





Ollaan pidetty tärkeänä sitä, että Lupu ei syö ennen kuin saa luvan. Pidemmän aikaa Lupun tassulle on voinut laittaa namin, jonka se syö vasta sitten kun on lupa. Pappa vei homman vähän pidemmälle, ja pisti namin suuhun ja käski Lupun odottaa syömälupaa. Videolla tämä juttu tehdään vasta toista kertaa, ja koiraa vähän epäilyttää koko juttu...






torstai 1. toukokuuta 2014

Huhtikuu

Kesä lähestyy kovaa vauhtia, ja huhtikuu ehti hujahtaa ohi täydessä blogihiljaisuudessa Lupun osalta. Tässä siis taas kertomus meidän huhtikuustamme. ☺

♦♦♦

17. päivä huhtikuuta Lupu vietti 2-vuotissyntymäpäiväänsä. Juhlia ei sentään järjestetty, mutta Lupulle tarjottiin synttäriateriana hampurilainen ranskalaisilla. ;) Tietysti se tehtiin koiralle sopivana versiona, eli sämpylänä oli näkkileipää, pihvinä raakaa jauhelihaa ja kastikkeena piimää (kuulostaa herkulliselta, eikö!), ja ranskalaisten virkaa toimittivat muutamat juustosuikaleet. 






Meillä aloitettiin myös tekemään porrasremonttia, ja koiran kanssa saatiinkin olla muutamaan otteeseen evakossa kun pappa teki jotain meluisimpia osia tuosta työstä. Kerran satuttiin tulemaan kotiin vähän liian aikaisin, joten jäätiin vielä hengailemaan Lupun kanssa takaterassille. Lupu ei tainnut oikein arvostaa sitä, että sen kanssa leikkimisen sijasta aloinkin neulomaan terassilla...




Meidän etuterassilla taas sijaitsee Lupun keppivarasto. Nyt tällä hetkellä tuossa hyllykössä tosin on jo vähän kasvejakin, eikä pelkästään herran keppikokoelmaa. ;)


Ensimmäiset punkitkin löytyivät huhtikuun puolella, toinen mokoma oli ehtinyt jo kiinnittäytyä silmäkulmaan, toisen sain napattua vielä paikkaansa etsimässä. Kun oli tuo silmäkulmapunkki saatu irti, laitettiin Lupun niskaan edellisvuonna hyväksi todettu Exspot-neste. Todettiin myös se, että kannattaa ostaa koko vuoden Exspotit kerralla: kahden kappaleen pakkaus maksaa n. 20 euroa, kuuden kappaleen pakkaus taas nelisenkymppiä. Aikamoinen paljousalennus! 

Karvanlähtöä ei meillä ole vielä pahemmin näkynyt, viime vuonnakin Lupu taisi kunnolla alkaa varisemaan vasta heinäkuussa. Tämän karvanlähdön myötä saan toivottavasti pohjavillapussin täyteen ja valmiiksi kehrättäväksi lähettämistä varten. ☺


maanantai 31. maaliskuuta 2014

Maaliskuun kuulumisia

Niin se maaliskuukin vain on hujahtanut lähes kokonaan ohitse. Tässä pieni kuvakokoelma kuluneesta kuukaudesta.

 Alkukuusta naureskeltiin terassilla

...ja käveltiin kevättuulessa.


Kuun keskivaiheilla pääsi vielä hetkeksi makoilemaan lumihankeen.

Lupu poseeraa okariina-amigurumin kanssa. Tuosta soittimesta on tosiaan Lupun virallinen nimikin, Viiden Vaiston Okariino, peräisin.

Pikkususi kokeili myös lampaaksi naamioitumista.

Kevään ensimmäiset leskenlehdetkin löytyi.

Satuin istumaan valmiiksi puhelin kädessä vieressä, kun Lupu alkoi päästelemään unihaukkujaan. Tietysti se lopetti ne siihen mennessä, kun sain kameran auki, mutta sainpahan sentään jotain videolle. ;) 

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Kevätjuttu eli roskaposti

Näin ilmojen lämmettyä on taas auttamatta edessä jokakeväinen keskustelu eli koirankakkajutut. Meillä on tapana kerätä Lupun jätökset harkinnan mukaan: hoidetuilta alueilta pois, ojista ja pusikoista ei. Lupu on onneksi sen verran häveliäs, että se menee mieluusti pitkälle pusikkoon hoitamaan hommat, joten etenkään kesällä ei niin paljon tarvitse keräillä, talvella sitten enemmänkin.

En voi sanoa, ettenkö ymmärtäisi, että miksi keväiset koirankakat kuumentavat tunteita, mutta sitä en ymmärrä ollenkaan, että miksi ne muka ovat pahempi asia kuin muu roskaaminen. Koirankakka kun kuitenkin maatuu muutamassa kuukaudessa, vaan miten lienee allaolevien asioiden maatumisen laita?








Niinpä, eivät taida maatua ollenkaan niin nopeasti kuin tämä pahamaineinen koirankakka. Ja esimerkiksi tuo viimeinen kuva, kuinka iso vaiva lienee omien ilotulitusjämien pois kerääminen? Kun ei sitä edes tarvitsisi tehdä kuin kerran vuodessa... Ei voi käsittää. 

tiistai 25. helmikuuta 2014

Polostelua ja vähän muutakin

Vähän aikaa sitten Lupu keksi uuden tavan saada huomiota ja polostella: se nojaa päätänsä pöytään tai vaikka sohvaan  ja parhaassa tapauksessa vielä huokaisee/tuhahtaa päälle. Mistä liekin tuon keksinyt...

Eilen, kun olin lähdössä kaupoille, Lupu näytti tältä:


Olemme nyt tällä viikolla ottanut tavaksi tehdä aamulenkin metsän kautta. Itse en ole ties koska käynyt viimeksi tuossa lähimetsässä, pappa kyllä käy Lupun kanssa siellä harva se viikonloppu. 

Ai niin, toissaviikonloppuna kävikin lähimetsässä taas vähän nolompi juttu. Itse en tosiaan ollut mukana, joten mitään tarkkaa selostusta en asiasta osaa tehdä, mutta lyhyesti sanottuna: Pojat törmäsivät metsässä hirviemoon ja vasaan (joka onneksi oli jo miltei emon kokoinen, minua tuo tieto ainakin lohduttaa...), Lupu oli irti ja sinne se sitten viuhahtikin hirvijahtiin ennen kuin pappa ehti ottaa koiraa kiinni. Kauaa Lupu ei tällä kertaa onneksi jahdannut eläinparkoja, vaan palasi kohtuullisen pian takaisin. Mutta tosiaan, ei noin saisi käydä, jo ihan koiran omankin turvallisuuden takia. Saati metsäneläinparkojen takia...

♦♦♦

Mutta niin, sitten takaisin näihin meidän metsäretkiimme. Tänä aamuna arvoin, että ottaisinko järkkärin mukaan, mutta sen verta kuitenkin näytti olevan pilveä taivaalla, että päätin jättää masiinan kotiin. Mikäli on sääennusteeseen luottaminen, niin ainakaan 10 päivään ei olekaan muuta luvassa kuin pilveä, pöh! 

Kännykällä nyt ei kovin kummoisia kuvia saa, ja minun puhelimeni näyttökin vielä hyytyy jos on vähänkin kylmä. Meidän lenkkiaikaan taisi olla 1,5 astetta plussan puolella, ja sekin oli liian kylmä: kaksi kuvaa ehdin ottaa puhelimella, kun näyttö jo jumittui. Vähän alkoi hirvittämäänkin, että kannattiko ylipäätään ottaa noita kuvia, sillä mieleen tuli että eipä sitten eksyessä näe karttaakaan katsoa puhelimesta. Mutta onneksi tuossa lähimetsässä menee todella hyvin polkuja, ja etenkin raideliikenteen ääni auttaa suunnistamisessa. 


Kaikki lumi alkaa pikkuhiljaa olemaan kadonnut. Jännä nähdä, että miten tästä lähtee kevät etenemään.

Kuun alussa oli vielä ihan mukavasti lunta:

♦♦♦

muokkaus: Alkoi hieman naurattamaan, kun puhelimeen tuli viesti Google+:n tekemästä automaattisesta parannuksesta tuohon lumikuvaan. Tässäpä loppuun vielä talvisempi versio ylläolevasta kuvasta! ;)




sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Innokas malli

Taas oli tarkoitus kuvailla käsityöblogiin juttuja, mutta sitten tapahtui Lupu. Tuo Lupun linssiluteilu järkkärin kanssa alkaa olemaan jo vähän huvittavaa, etenkin kun ottaa huomioon että kännykkäkameraa se taas inhoaa. 

Toisaalta, onpahan ainakin ajankäyttö tehokasta kun saa samalla "photoshootilla" hoidettua kaksi blogia. ;)








Kunpa nyt vain alkaisi aurinko paistamaan ja tuo jatkuva pieni sade lakkaisi, niin pääsisi uloskin kuvailemaan! ☻

maanantai 10. helmikuuta 2014

Väsynyt, mutta onnellinen

Lauantaina Lupu pääsi yökylään parhaan leikkikaverinsa, Henrin, luo. Henrin omasta blogista löytyykin muutama kuva tästä kyläilystä. Leikkiä ja hauskaa riitti, ja sunnuntai sitten menikin nukkuessa ja köllötellessä.




ps. Minulle on ruvennut tulemaan hirveästi roskapostikommentteja (etenkin tuohon Syksy-postaukseen jostain kumman syystä), joten laitoin tuon kommentoinnin sanavahvistuksen takaisin päälle.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Kuvaa nyt muakin!

Kännykkäkamera lähinnä epäilyttää Lupua, mutta järkkärin kanssa asiat on toisin. Etenkin, jos järkkärillä yrittää kuvata jotain muita juttuja, niin yritäpä pitää tämä kaveri poissa kuvista! 



Rapsutustauko 

ps. Ennen Lupun kuviin tuloa olin kuvailemassa käsitöitä uutta blogiani varten. Jos käsityöt kiinnostaa, niin tervetuloa (vai -menoa?) katsomaan! ☺ Uusi blogi löytyy osoitteesta melkeinhieno.blogspot.fi.

torstai 2. tammikuuta 2014

Elämäntaparemontti Lupun malliin

Koiran, tai ylipäätään lemmikin seuralla, on paljon positiivisia vaikutuksia, niin henkisiä kuin fyysisiäkin. Nyt kun vuosi 2013, ensimmäinen täysi vuosi koiranomistajana, on saatu pakettiin, päätin kirjoittaa enemmänkin tästä aiheesta.

Tietyt näistä mainitsemistani asioista ovat monen eri asian summia, mutta kiitän kuitenkin jokaisesta luetellusta asiasta koiraa ihan varmuuden vuoksikin. ☺

Eli tässä siis olisi muutaman asian lista, mistä on syytä kiittää Lupua.

***

1. painonhallinta

Opiskeluaikoina tuli hankittua huonojen elämäntapojen ansiosta liikaakin lihaa luiden ympärille, ja reilut kolme vuotta sitten totesin että en minä tästä enää ikinä laihdu entisiin mittoihini. Luovutin koko laihtumisen suhteen, ja heitin monta jätesäkillistä pieneksi jääneitä vaatteita menemään. Jälkeenpäin ajatellen tuo luovuttaminen oli todella typerästi tehty - miten saatoin ajatella, että en minä tästä laihdu, kun en edes yrittänyt tehdä mitään asian eteen?

Lupuhan tuli meille kesäkuussa 2012, ja tänä aikana olen laihtunut lähemmäs 10 kiloa. Hieman ennen Lupun tuloa tein muutaman kuukauden ajan töitä mainostenjakajana, ja sen työn avulla onnistuin myös pudottamaan muutaman kilon. Viime aikoina tosin on tullut vähän painoa takaisin, mutta sen on pakko olla lihaskasvua vaatekoon edelleen kutistuessa.

Pakko vielä mainita, että painoindeksi ei missään vaiheessa noussut kuin juuri ja juuri 25:n eli ylipainorajan yli, mutta tällä ruumiinrakenteella (Vai luustolla? No, tiedätte mitä tarkoitan.) se oli aivan liikaa. Tärkeintähän kuitenkin on se, mitä jokainen itse pitää sopivana, kunhan ei nyt anoreksiaan tms sairauteen asti mennä.



2. intohimo lenkkeilyyn

Kesäkuusta 2010 alkaen minulla on ollut tapana laittaa kaikki pienikin liikkuminen ylös heiaheia.comiin, joten tässä on pienet todisteet siitä, kuinka koira on aktivoinut minua liikkumaan. Kyseiset kuvat ilmaisevat vuosien 2011, 2012 ja 2013 kokonaistreeni- ja tuntimäärät sekä viisi suosituinta lajia vuosikohtaisesti.



2011:
1. Kävely 75 kertaa, 210,3 km
2. Geokätköily 59 kertaa
3. Pyöräily 33 kertaa, 585,3 km
4. Portaiden nousu 27 kertaa
5. Siivous 11 kertaa

Tämä vuosi on jotain aivan omaa luokkaansa. Sekin kertonee jotain, että suosituimpien liikuntalajien joukossa on sellainen hyötyliikuntasuoritus kuin siivoaminen... Oikeastaan ainoana valopilkkuna voisi tuossa mainita, että kuljin jonkin aikaa pyörällä töihin.

 2012:
1. Koiran ulkoiluttaminen 350 kertaa, 634,4 km
2. Voimaharjoitus 54 kertaa
3. Roudaus 35 kertaa
4. Kävely 34 kertaa, 106,8 km
5. Portaiden nousu 31 kertaa

Kesäkuusta alkaen tuli käveltyä koiran kanssa, ja se toikin heti melkein 400 liikuntatuntia lisää. Voimaharjoitukset, roudaus ja portaiden nousu taas liittyvät alkuvuodesta tekemääni jakelutyöhön. Nyt rakastamani juoksuharrastuksen keksin vasta lokakuussa, eikä se päässyt tuohon top vitoseen.




2013:
1. Koiran ulkoiluttaminen, 537 kertaa, 1514,2 km
2. Juoksu 76 kertaa, 746,4 km
3. Geokätköily 31 kertaa, 32,5 km
4. Kävely 17 kertaa, 77,8 km
5. Sauvakävely 12 kertaa, 101,7 km

Edelliseen vuoteen verrattuna tuntimäärä väheni, mutta treenikerrat kasvoivat. Kesäaikaan tuli liikuttua harmillisen vähän, ja tuon sauvakävelynkin tulin löytäneeksi uudelleen vasta loppuvuodesta. En tajunnutkaan, kuinka tehokas liikuntamuoto se on, ennen kuin sain käyttööni sykemittarin.


3. allergioiden helpottaminen

Minulla on monia allergioita, pahimpina siitepölyallergia keväisin ja kesäisin. Nyt ne ovat helpottaneet huomattavasti. Osasyy siihen asiaan varmasti on, että muutimme sisämaasta rannikolle ja täällä on tietenkin muutenkin raikkaampi ilma, mutta uskon Lupullakin olevan tekemistä asian kanssa. Heinän pöly on ennen tehnyt oloni ihan sietämättömäksi, mutta esimerkiksi nyt edellisillä lemmikkimessuilla tein sellaisen huomion, että edes eläinhallissa (missä on heinän pölyämisen lisäksi muutenkin kamalan tunkkainen ilma) minulle ei tullut sen pahempia oireita kuin ihan olematon nenän kutina.

Minulle on pariin kertaan tehty allergiatestit, muistaakseni 7-vuotiaana sekä myöhemmin 15-vuotiaana. Tuossa ensimmäisessä testissä kävi ilmi, että olen koirallekin allerginen, tosin vähän kyllä epäilen sitä tulosta. Ikinä en nimittäin ole mistään koirasta oireita saanut. Ihan mielenkiinnosta olisi mukava päästä vielä kolmannenkin kerran noihin testeihin.

Ihan vain siedätyshoitoa tässä annetaan... ;)



4. astman helpottaminen

Minulla todettiin astma alkuvuodesta 2011 sairastamani sikainfluenssan yhteydessä. Minulle määrättiin sekä jatkuva aamuin-illoin-lääkitys, että tarpeen mukaan otettava astmapiippu. Itse lääkitys tuntui kuitenkin turhalta, sillä minulle ei oireita tullut kuin ollessani todella kipeä tai kovan rasituksen yhteydessä, joten taisin jo puolen vuoden jälkeen lopettaa tuon jatkuvan lääkityksen lääkäriltä kysymättä. Ei ehkä fiksua, mutta se nyt meni niin. Nykyään minulle ei tule oireita, paitsi jos pakkasella yritän urheilla liian kovasti, eikä silloinkaan voi mistään astmakohtauksesta puhua. Tosin kai tuo treenaaminen "normaaleillakin keuhkoilla" on pakkasella vaikeampaa?


5. tupakoinnin lopettaminen

Tähän alkuun pitänee sanoa, että joku voisi sanoa että en ole koskaan lopettanutkaan polttamista, sillä tupakoin edelleen muutaman illan vuodessa. Mutta minusta tuo lasketaan lopettamiseksi. ☺

Aluksi minulle toimi suurimpana motivaationa se, että suoraansanottuna en halunnut enää haista pahalle. Myös se ärsytti, että vaatteita piti pestä niin usein. Varsinaisen lopetuksen tein jo ennen Lupun tuloa, olisikohan se ollut loppuvuotta 2011 vai tammikuuta 2012.  Kun töissä muut painuivat tupakalle, menin minäkin kyllä mukaan - tosin sähkösavukkeen kanssa. Kerrassaan loistava keksintö!

Yksi pieni repsahdus kävi siinä vaiheessa, kun muutimme nykyiseen osoitteeseemme, mutta se kesti ehkä kolme viikkoa. Tajusin, että koiran kanssa käveleminen ja myöhemmin sitten juokseminen on helpompaa savuttomana. Enkä varmasti olisi tupakoitsijana juossut puolimaratonia, ainakaan näillä keuhkoilla!


6. terveellisempi ruokavalio

Hävettää myöntää, mutta Tampereella asuessani eli reilut kuusi vuotta taisin elää lähinnä ranskiksilla. Ei siis ihmekään, että oli vähän huono olo eikä senkään takia huvittanut sitten liikkua. En tajunnut ollenkaan, kuinka pielessä tuo ruokavalio oli, ennen kuin opin syömään terveellisemmin ja tajusin, että syömisen jälkeen ei kuulu olla sellainen ähkyolo.


7. yleisesti ottaen terveellisempi elämä

Olen nykyään erittäin harvoin sairaana. Esimerkiksi viime vuonna minulle tuli kaksi kertaa sellainen olo, että nyt kyllä flunssa iskee, mutta ei se sitten lopulta tullutkaan. Ennen koiraa taas olin kerran kuukaudessa kuumeessa, tai minun tapauksessani itse asiassa alilämmössä (minulle harvoin nousee kuume, ennemminkin se laskee).


8. ...ja onnellisempi elämä

Bongasin Faunattaren ikkunasta mietelauseen, mikä meni näin: "Elämä ilman lemmikkiä on kuin pitkä matka ilman majapaikkaa". Totta. Mikäpä sen terapeuttisempaa, kuin rapsutella koiraa mahasta tai kissaa leuan alta?

***

Joten suuri kiitos näistä asioista karvaiselle ystävälleni! ♥