sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Kuvaa nyt muakin!

Kännykkäkamera lähinnä epäilyttää Lupua, mutta järkkärin kanssa asiat on toisin. Etenkin, jos järkkärillä yrittää kuvata jotain muita juttuja, niin yritäpä pitää tämä kaveri poissa kuvista! 



Rapsutustauko 

ps. Ennen Lupun kuviin tuloa olin kuvailemassa käsitöitä uutta blogiani varten. Jos käsityöt kiinnostaa, niin tervetuloa (vai -menoa?) katsomaan! ☺ Uusi blogi löytyy osoitteesta melkeinhieno.blogspot.fi.

torstai 2. tammikuuta 2014

Elämäntaparemontti Lupun malliin

Koiran, tai ylipäätään lemmikin seuralla, on paljon positiivisia vaikutuksia, niin henkisiä kuin fyysisiäkin. Nyt kun vuosi 2013, ensimmäinen täysi vuosi koiranomistajana, on saatu pakettiin, päätin kirjoittaa enemmänkin tästä aiheesta.

Tietyt näistä mainitsemistani asioista ovat monen eri asian summia, mutta kiitän kuitenkin jokaisesta luetellusta asiasta koiraa ihan varmuuden vuoksikin. ☺

Eli tässä siis olisi muutaman asian lista, mistä on syytä kiittää Lupua.

***

1. painonhallinta

Opiskeluaikoina tuli hankittua huonojen elämäntapojen ansiosta liikaakin lihaa luiden ympärille, ja reilut kolme vuotta sitten totesin että en minä tästä enää ikinä laihdu entisiin mittoihini. Luovutin koko laihtumisen suhteen, ja heitin monta jätesäkillistä pieneksi jääneitä vaatteita menemään. Jälkeenpäin ajatellen tuo luovuttaminen oli todella typerästi tehty - miten saatoin ajatella, että en minä tästä laihdu, kun en edes yrittänyt tehdä mitään asian eteen?

Lupuhan tuli meille kesäkuussa 2012, ja tänä aikana olen laihtunut lähemmäs 10 kiloa. Hieman ennen Lupun tuloa tein muutaman kuukauden ajan töitä mainostenjakajana, ja sen työn avulla onnistuin myös pudottamaan muutaman kilon. Viime aikoina tosin on tullut vähän painoa takaisin, mutta sen on pakko olla lihaskasvua vaatekoon edelleen kutistuessa.

Pakko vielä mainita, että painoindeksi ei missään vaiheessa noussut kuin juuri ja juuri 25:n eli ylipainorajan yli, mutta tällä ruumiinrakenteella (Vai luustolla? No, tiedätte mitä tarkoitan.) se oli aivan liikaa. Tärkeintähän kuitenkin on se, mitä jokainen itse pitää sopivana, kunhan ei nyt anoreksiaan tms sairauteen asti mennä.



2. intohimo lenkkeilyyn

Kesäkuusta 2010 alkaen minulla on ollut tapana laittaa kaikki pienikin liikkuminen ylös heiaheia.comiin, joten tässä on pienet todisteet siitä, kuinka koira on aktivoinut minua liikkumaan. Kyseiset kuvat ilmaisevat vuosien 2011, 2012 ja 2013 kokonaistreeni- ja tuntimäärät sekä viisi suosituinta lajia vuosikohtaisesti.



2011:
1. Kävely 75 kertaa, 210,3 km
2. Geokätköily 59 kertaa
3. Pyöräily 33 kertaa, 585,3 km
4. Portaiden nousu 27 kertaa
5. Siivous 11 kertaa

Tämä vuosi on jotain aivan omaa luokkaansa. Sekin kertonee jotain, että suosituimpien liikuntalajien joukossa on sellainen hyötyliikuntasuoritus kuin siivoaminen... Oikeastaan ainoana valopilkkuna voisi tuossa mainita, että kuljin jonkin aikaa pyörällä töihin.

 2012:
1. Koiran ulkoiluttaminen 350 kertaa, 634,4 km
2. Voimaharjoitus 54 kertaa
3. Roudaus 35 kertaa
4. Kävely 34 kertaa, 106,8 km
5. Portaiden nousu 31 kertaa

Kesäkuusta alkaen tuli käveltyä koiran kanssa, ja se toikin heti melkein 400 liikuntatuntia lisää. Voimaharjoitukset, roudaus ja portaiden nousu taas liittyvät alkuvuodesta tekemääni jakelutyöhön. Nyt rakastamani juoksuharrastuksen keksin vasta lokakuussa, eikä se päässyt tuohon top vitoseen.




2013:
1. Koiran ulkoiluttaminen, 537 kertaa, 1514,2 km
2. Juoksu 76 kertaa, 746,4 km
3. Geokätköily 31 kertaa, 32,5 km
4. Kävely 17 kertaa, 77,8 km
5. Sauvakävely 12 kertaa, 101,7 km

Edelliseen vuoteen verrattuna tuntimäärä väheni, mutta treenikerrat kasvoivat. Kesäaikaan tuli liikuttua harmillisen vähän, ja tuon sauvakävelynkin tulin löytäneeksi uudelleen vasta loppuvuodesta. En tajunnutkaan, kuinka tehokas liikuntamuoto se on, ennen kuin sain käyttööni sykemittarin.


3. allergioiden helpottaminen

Minulla on monia allergioita, pahimpina siitepölyallergia keväisin ja kesäisin. Nyt ne ovat helpottaneet huomattavasti. Osasyy siihen asiaan varmasti on, että muutimme sisämaasta rannikolle ja täällä on tietenkin muutenkin raikkaampi ilma, mutta uskon Lupullakin olevan tekemistä asian kanssa. Heinän pöly on ennen tehnyt oloni ihan sietämättömäksi, mutta esimerkiksi nyt edellisillä lemmikkimessuilla tein sellaisen huomion, että edes eläinhallissa (missä on heinän pölyämisen lisäksi muutenkin kamalan tunkkainen ilma) minulle ei tullut sen pahempia oireita kuin ihan olematon nenän kutina.

Minulle on pariin kertaan tehty allergiatestit, muistaakseni 7-vuotiaana sekä myöhemmin 15-vuotiaana. Tuossa ensimmäisessä testissä kävi ilmi, että olen koirallekin allerginen, tosin vähän kyllä epäilen sitä tulosta. Ikinä en nimittäin ole mistään koirasta oireita saanut. Ihan mielenkiinnosta olisi mukava päästä vielä kolmannenkin kerran noihin testeihin.

Ihan vain siedätyshoitoa tässä annetaan... ;)



4. astman helpottaminen

Minulla todettiin astma alkuvuodesta 2011 sairastamani sikainfluenssan yhteydessä. Minulle määrättiin sekä jatkuva aamuin-illoin-lääkitys, että tarpeen mukaan otettava astmapiippu. Itse lääkitys tuntui kuitenkin turhalta, sillä minulle ei oireita tullut kuin ollessani todella kipeä tai kovan rasituksen yhteydessä, joten taisin jo puolen vuoden jälkeen lopettaa tuon jatkuvan lääkityksen lääkäriltä kysymättä. Ei ehkä fiksua, mutta se nyt meni niin. Nykyään minulle ei tule oireita, paitsi jos pakkasella yritän urheilla liian kovasti, eikä silloinkaan voi mistään astmakohtauksesta puhua. Tosin kai tuo treenaaminen "normaaleillakin keuhkoilla" on pakkasella vaikeampaa?


5. tupakoinnin lopettaminen

Tähän alkuun pitänee sanoa, että joku voisi sanoa että en ole koskaan lopettanutkaan polttamista, sillä tupakoin edelleen muutaman illan vuodessa. Mutta minusta tuo lasketaan lopettamiseksi. ☺

Aluksi minulle toimi suurimpana motivaationa se, että suoraansanottuna en halunnut enää haista pahalle. Myös se ärsytti, että vaatteita piti pestä niin usein. Varsinaisen lopetuksen tein jo ennen Lupun tuloa, olisikohan se ollut loppuvuotta 2011 vai tammikuuta 2012.  Kun töissä muut painuivat tupakalle, menin minäkin kyllä mukaan - tosin sähkösavukkeen kanssa. Kerrassaan loistava keksintö!

Yksi pieni repsahdus kävi siinä vaiheessa, kun muutimme nykyiseen osoitteeseemme, mutta se kesti ehkä kolme viikkoa. Tajusin, että koiran kanssa käveleminen ja myöhemmin sitten juokseminen on helpompaa savuttomana. Enkä varmasti olisi tupakoitsijana juossut puolimaratonia, ainakaan näillä keuhkoilla!


6. terveellisempi ruokavalio

Hävettää myöntää, mutta Tampereella asuessani eli reilut kuusi vuotta taisin elää lähinnä ranskiksilla. Ei siis ihmekään, että oli vähän huono olo eikä senkään takia huvittanut sitten liikkua. En tajunnut ollenkaan, kuinka pielessä tuo ruokavalio oli, ennen kuin opin syömään terveellisemmin ja tajusin, että syömisen jälkeen ei kuulu olla sellainen ähkyolo.


7. yleisesti ottaen terveellisempi elämä

Olen nykyään erittäin harvoin sairaana. Esimerkiksi viime vuonna minulle tuli kaksi kertaa sellainen olo, että nyt kyllä flunssa iskee, mutta ei se sitten lopulta tullutkaan. Ennen koiraa taas olin kerran kuukaudessa kuumeessa, tai minun tapauksessani itse asiassa alilämmössä (minulle harvoin nousee kuume, ennemminkin se laskee).


8. ...ja onnellisempi elämä

Bongasin Faunattaren ikkunasta mietelauseen, mikä meni näin: "Elämä ilman lemmikkiä on kuin pitkä matka ilman majapaikkaa". Totta. Mikäpä sen terapeuttisempaa, kuin rapsutella koiraa mahasta tai kissaa leuan alta?

***

Joten suuri kiitos näistä asioista karvaiselle ystävälleni! ♥