tiistai 25. helmikuuta 2014

Polostelua ja vähän muutakin

Vähän aikaa sitten Lupu keksi uuden tavan saada huomiota ja polostella: se nojaa päätänsä pöytään tai vaikka sohvaan  ja parhaassa tapauksessa vielä huokaisee/tuhahtaa päälle. Mistä liekin tuon keksinyt...

Eilen, kun olin lähdössä kaupoille, Lupu näytti tältä:


Olemme nyt tällä viikolla ottanut tavaksi tehdä aamulenkin metsän kautta. Itse en ole ties koska käynyt viimeksi tuossa lähimetsässä, pappa kyllä käy Lupun kanssa siellä harva se viikonloppu. 

Ai niin, toissaviikonloppuna kävikin lähimetsässä taas vähän nolompi juttu. Itse en tosiaan ollut mukana, joten mitään tarkkaa selostusta en asiasta osaa tehdä, mutta lyhyesti sanottuna: Pojat törmäsivät metsässä hirviemoon ja vasaan (joka onneksi oli jo miltei emon kokoinen, minua tuo tieto ainakin lohduttaa...), Lupu oli irti ja sinne se sitten viuhahtikin hirvijahtiin ennen kuin pappa ehti ottaa koiraa kiinni. Kauaa Lupu ei tällä kertaa onneksi jahdannut eläinparkoja, vaan palasi kohtuullisen pian takaisin. Mutta tosiaan, ei noin saisi käydä, jo ihan koiran omankin turvallisuuden takia. Saati metsäneläinparkojen takia...

♦♦♦

Mutta niin, sitten takaisin näihin meidän metsäretkiimme. Tänä aamuna arvoin, että ottaisinko järkkärin mukaan, mutta sen verta kuitenkin näytti olevan pilveä taivaalla, että päätin jättää masiinan kotiin. Mikäli on sääennusteeseen luottaminen, niin ainakaan 10 päivään ei olekaan muuta luvassa kuin pilveä, pöh! 

Kännykällä nyt ei kovin kummoisia kuvia saa, ja minun puhelimeni näyttökin vielä hyytyy jos on vähänkin kylmä. Meidän lenkkiaikaan taisi olla 1,5 astetta plussan puolella, ja sekin oli liian kylmä: kaksi kuvaa ehdin ottaa puhelimella, kun näyttö jo jumittui. Vähän alkoi hirvittämäänkin, että kannattiko ylipäätään ottaa noita kuvia, sillä mieleen tuli että eipä sitten eksyessä näe karttaakaan katsoa puhelimesta. Mutta onneksi tuossa lähimetsässä menee todella hyvin polkuja, ja etenkin raideliikenteen ääni auttaa suunnistamisessa. 


Kaikki lumi alkaa pikkuhiljaa olemaan kadonnut. Jännä nähdä, että miten tästä lähtee kevät etenemään.

Kuun alussa oli vielä ihan mukavasti lunta:

♦♦♦

muokkaus: Alkoi hieman naurattamaan, kun puhelimeen tuli viesti Google+:n tekemästä automaattisesta parannuksesta tuohon lumikuvaan. Tässäpä loppuun vielä talvisempi versio ylläolevasta kuvasta! ;)




4 kommenttia:

  1. Haha, noi Google+:n kuvanparannukset on kyl ihmeellisiä :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On! Tästä tulee jo mieleen ne 2000-luvun taitteessa muodissa olleet snow globe -giffit, jotka oli jo silloin tosi korneja... :D

      Poista
  2. Meille ei ole vielä käynyt noin, että Wiima olisi viuhahtanut hirvien / peurojen perään, mutta uskosn sen johtuvan vain siitä ettemme ole joutuneet noin lähikontaktiin niiden kanssa Wiiman ollessa vapaana. Uskon vahvasti, että jos en ehtisi saamaan Wiimaa kuulolle 'ennen lähtöä' niin sen painellessa tiehensä vain perävalot vilkkuisivat ja korvat olisivat muuttuneet koristeiksi.

    Ja onpas söötti kuva Lupusta, hän on keksinyt mistä narusta vedellä pitääkseen sinut lähistöllä. Varmaankaan et tuollakaan kerralla sitten pystynyt edes sinne kauppaan lähtemään nähtyäsi tuon katseen? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin, että lieneeköhän tuolla paimenkoirataustalla isokin vaikutus tuohon elukoiden jahtaamiseen. Toki on sitten vielä se riistavietti asia erikseen, mutta tuli tällainen ajatus jos sinustakin tuntuu siltä, että Wiimakin painuisi saman tien hirven/peuran perään. :o

      Lupu kiittää! Kyllä tuolla eleellä ainakin ylimääräisiä rapsutuksia tuntuu helposti saavan. ;) Tajusin juuri, että on sen verran oudon värinen tuo kuva, että Lupu on muuttunut vähän enemmän Wiiman väriseksi. :)

      Poista

Kiva, kun päätit jättää viestin meille!
Mikäli blogikirjoitus on vanhempi kuin pari päivää, viestisi menee ensin tarkastettavaksi. Tällä tavoin varmasti huomaamme vanhempiinkin postauksiin tulevat kommentit. :)
t. Lupu ja Jenna