lauantai 8. maaliskuuta 2014

Kevätjuttu eli roskaposti

Näin ilmojen lämmettyä on taas auttamatta edessä jokakeväinen keskustelu eli koirankakkajutut. Meillä on tapana kerätä Lupun jätökset harkinnan mukaan: hoidetuilta alueilta pois, ojista ja pusikoista ei. Lupu on onneksi sen verran häveliäs, että se menee mieluusti pitkälle pusikkoon hoitamaan hommat, joten etenkään kesällä ei niin paljon tarvitse keräillä, talvella sitten enemmänkin.

En voi sanoa, ettenkö ymmärtäisi, että miksi keväiset koirankakat kuumentavat tunteita, mutta sitä en ymmärrä ollenkaan, että miksi ne muka ovat pahempi asia kuin muu roskaaminen. Koirankakka kun kuitenkin maatuu muutamassa kuukaudessa, vaan miten lienee allaolevien asioiden maatumisen laita?








Niinpä, eivät taida maatua ollenkaan niin nopeasti kuin tämä pahamaineinen koirankakka. Ja esimerkiksi tuo viimeinen kuva, kuinka iso vaiva lienee omien ilotulitusjämien pois kerääminen? Kun ei sitä edes tarvitsisi tehdä kuin kerran vuodessa... Ei voi käsittää. 

2 kommenttia:

  1. Heippa! Olen täydellisesti samaa mieltä tästä asiasta. Minäkin kerään Wiiman jätökset, paitsi että kuten Lupukin, niin on Wiimakin hyvin häveliäs ja haluaa tehdä asiansa mahdollisimman kauas tienreunasta -- niin että välillä roikun ojaan putoamaisillani hihnan toisessa päässä kun Wiima kiskoo ulkovessaansa pusikkoon :)

    Mutta ihan kaikki koiranomistajat eivät niin tee ja niitä kikkaroita kyllä näkyy siellä täällä, etenkin keväällä lumien sulettua. Ja ymmärrän että se on kiusallista - etenkin jos sellaiseen sattuu tallomaan.
    Siltikin ihmettelen sitä suurta koirankakkakeskustelua joka vuosittain valtaa keskustelupalstat ja otsikot. Sillä onhan tuo kaikki ympäristöön heitetty roska paljon ikävämpää ja rumempaa eikä taatusti luonnon omaa tuotantoa kuten koirankakat.
    Miksei niistä tule päivittelyotsikoita?!

    Ja ihmetyttää sekin että millainen ihminen on se joka vain heittää roskansa yli olan muiden huolehdittavaksi. Ja sitä paitsi jotkut roskat ovat eläimille jopa hengenvaarallisia, kuten vaikkapa purukumi sille pikkulinnulle joka nokkansa siihen töytäisee - se nokka ei ehkä aukea enää koskaan, jos tahmea purukumi tekee tehtävänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lieneeköhän tuokin joku lappalaiskoirien juttu - ovat ehkä alunalkujaan tottuneet siihen, että parempi mennä hoitamaan hommat porotokan tuijotukselta piiloon. ;)

      Totta, koirankakkaan astuminen on kyllä inhottavaa. Vielä jos sattuu asfaltilla moiseen astumaan, niin siinähän meinaa ihan liukastua. En kyllä ymmärrä, miksei koiran kakittua asfaltille sitä voisi vaikka jollain kepillä tökätä ojaan, jos ei kerätä jaksa (luontoystävällisempäähän se olisikin viskata kakat pusikkoot, mutta kun niitä pusseja on niin paljon helpompi kanniskella kuin pientäkin lapiota...).

      Ja tuo on kyllä niin totta! En olekaan osannut ajatella, että purukumi tosiaan voi olla noin vaarallinen vaikka juuri pikkulinnulle. Ja sitten on vielä kaikenmaailman tupakantumpit ynnä muut ansat, joita tienvierukset on täynnänsä. :(

      Poista

Kiva, kun päätit jättää viestin meille!
Mikäli blogikirjoitus on vanhempi kuin pari päivää, viestisi menee ensin tarkastettavaksi. Tällä tavoin varmasti huomaamme vanhempiinkin postauksiin tulevat kommentit. :)
t. Lupu ja Jenna